En ole ehtinyt hehkuttaa puoluekokouksessa tehtyjä päätöksiä, jotka tehtiin viikko sitten. Vihreät saivat aivan mahtavan puheenjohtajan Anni Sinnemäen. Toivon, että Anni toisi raikkaan tuulahduksen hallituspolitiikkaan. Mediassa on välillä nälvitty hänen tapaansa pitää puheita. Pah, minulle sopii asiassa pysyminen ja suoraan sanominen. Valintapuhe oli suorastaan runollinen.

Myös puolueen varapuheenjohtajat ovat hyvin päteviä ja joukkoja innostavia.

Vähemmälle mediahuomiolle on jäänyt kokouksessa hyväksytty kelpo strategia. On tietysti niin, että maailmaa on vaikea muuttaa ilman valtaa. Toivon kuitenkin, vaikka se kuinka vanhanaikaiselta vaikuttaisi, että sisältö tulisi ennen kaikkea. Minusta ainakin tuntuu vaikealta tehdä aatteellisia kompromisseja vanhaan politiikkaan sopeutuessa. Melko vähän on pohdittu sellaista mahdollisuutta, että vihreät jäisivät selkeästi vaihtoehtoiseksi puolueeksi, joka kanavoisi yhteiskunnallisen kritiikin ja pinnan alla muhivan muutoksen. Onko se mahdollista 15 prosentin puoleessa? Toivottavasti.

Myöskään kokouksen aloitteet eivät saaneet ansaitsemaansa julkisuutta. Vihreät edistävät neuvoa-antavia kansanäänestyksiä vaalien yhteydessä, maahanmuuttajat halutaan mukaan puoluetoimintaan ja puolue parantaa video-osaamistaan sekä antaa koulutusta sähköisistä neuvotteluista (ViNOlaisille skype-kokoukset ovat olleet jo pitkään arkipäivää). Jälkeenpäin harmitti, ettemme äänestäneet Turun Vihreiden Nuorten aloitteesta täysin kasvisruokaan siirtymisestä puolueessa. Nyt vain mahdollisuuksien mukaan tarjotaan vegaani- ja luomuruokaa, vaikka puolue voisi mielestäni tarjota VAIN vegaani ja luomuruokaa. Edelläkävijyyttä peliin.