Alkuvuonna parlamentissa ovat työllistäneet monet erilaiset asiat, kuten komissaarikuulemiset, kansalaisaloite, Etelä-Kaukasus -raportti, kehityspolitiikan johdonmukaisuus, Tiibet, Kashmirin kysymys ja jäätyneet konfliktit.

Ulkoasianvaliokunnassa oli viime viikolla hyviä alustuksia liittyen jäätyneisiin konflikteihin, kuten Vuoristo-Karabachin konfliktiin. EU voisi ottaa näissä aktiivisemman roolin. Tämä liittyy myös työpöydälläni olevaan Etelä-Kaukasus -raporttiin. Tällä alueella esimerkiksi Georgian ja Venäjän väliset suhteet ovat edelleen hyvin räjähdysherkät. EU:n näkökulmasta tulisi Georgiaan lähetetty monitorointiprojekti päästää myös Abhaasiaan ja Etelä-Ossetiaan, sillä kansainväliset tarkkailijat ovat poistuneet näiltä alueilta 2008.

Toinen aivan erilainen aihe on Euroopan laajuinen kansalaisaloite, joka sisältyy Lissabonin sopimukseen. Vihreän kirjan pohjalta tehty kuulemiskierros päättyi tammikuun lopussa. On hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisen esityksen komissio asiasta tekee neuvostolle ja parlamentille päätettäväksi. Oleellisinta on, että aloitteen tekeminen on kansalaisille mahdollisimman helppoa ja selkeää. Esimerkiksi allekirjoituksia pitää voida kerätä netissä ja komissio voisi tarkistaa jo alkuvaiheessa aloitteen pätevyyden. Europarlamentin ja Suomen näkökulmasta riittää, että allekirjoittajia tulee joka neljästä maasta, kun komissio vaatii kolmannesta. Mielestäni rajaa ei tule asettaa liian ylös. Parlamentti ajaakin tässä osallistavan demokratian asiaa.

Kun aloite siirtyy allekirjoittajilta komissiolle käsiteltäväksi, tulee prosessin olla mahdollisimman läpinäkyvä. Aloitteen tekijöitä ja parlamenttia on kuultava ja kielteinen päätös perusteltava hyvin ja julkisesti. Käsittelyn kiemuroiden oikominen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan osallistuvan demokratian kasvatusta. Kansalaisaloitteesta pitää tehdä normaali poliittisen vaikuttamisen muoto.

Kannattaa kurkata kansalaisaloitteen sivut: http://ec.europa.eu/dgs/secretariat_general/citizens_initiative/index_en.htm