Pariisi on kuuluisa kaupunkipyöristään, joiden avulla pyöräilyn suosio kaupungissa on noussut huimasti. Kaupunkipyöräjärjestelmä voi olla toimiva vain, jos pyöriä on tarpeeksi saatavilla (pyöräasemia on tiuhasti), ne ovat käyttökelpoisia (toisin kuin Helsingin värkit) ja lainaaminen on yksinkertaista. Nämä kaikki kohdat täyttyvät Pariisissa.  

Brysselkin on ottanut mallia Pariisista, mutta kaupungille muutenkin niin tyypillisellä ”ei täysin toimivalla” tavalla. Kaupunkipyöräjärjestelmää ei kannattaisi ottaa käyttöön puolivillaisesti, koska muuten se jää käyttämättä, eikä integroidu osaksi liikennekulttuuria. Brysselin ongelma on se, että aivan keskustan (joka on vielä ikävän mäkinen) ulkopuolella pyöräpisteitä on liian harvassa. (Sivuhuomautuksena: yksi kaupungin työntekijöiden tehtävistä on tuoda ydinkeskustasta autolla pyöriä takaisin ”yläkaupunkiin”, sillä pyörillä ei jakseta polkea ylös mäkeä.)

Skandaalimaisinta on se, että esimerkiksi aivan keskustan vieressä olevassa Ixellesin kaupunginosassa ei pyöriä ole lainkaan! Tämä johtuu siitä, että Bryssel ei ole yksi kaupunki, vaan läjä kuntia, jotka voivat tehdä päätöksensä itsenäisesti, näemmä myös ainakin joissain liikenneasioissa. Lähidemokratiaa, mutta ei aina kovin loogista.

Onneksi muuten niin edistyksellinen Ixelles on tehnyt vihdoin päätöksen asentaa kaupunkipyöräjärjestelmä alueelleen. Mahtavaa!

Flageylla on varmasti pyörät harvassa, kun ihmiset huomaavat, että pyörällä pääsee ydinkeskustaan puolet nopeammin kuin kävelyvauhtia matelevalla bussilla numero 71.