Viikonlopun puoluekokous herätti taas useita mietteitä. Keskustelua käytiin muun muassa aloitteiden kohdalla ruotsin valinnaisuudesta kouluissa. Tämä on aihe, josta ajattelin kirjoittaa tänne laajemmin myöhemmin tällä viikolla.

Kokouksen ykkösaihe oli poliittinen ohjelma, jonka funktio taisi olla hieman epäselvä, kun Hesarikin uutisoi sunnuntaina, että Vihreät hyväksyvät ensimmäisen ”puolueohjelmansa.” Olisin halunnut, että eduskuntavaaleja ja hallitusneuvotteluja varten ohjelma olisi listannut lähinnä niitä konkreettisia asioita (esim. lakimuutoksia) , jotka vihreät haluavat ensi vaalikaudella toteuttaa. Periaateohjelmassa on jo käyty läpi arvomme. Ehkä seuraavan kerran poliittinen ohjelma pitäisi suoremmin linkittää periaateohjelmaan ihan rakenteellisella tasolla. Pidin kokouksessa puheenvuoron siitä, että seuraavassa poliittisessa ohjelmassa jokaisen kappaleen kohdalla pitää listata, miten asioita ajetaan EU-tasolla (laitan puheeni tänne myöhemmin). 736 rivistä vain 7 käsitteli EU:ta!

Ohjelmasta tuli lopulta raskaan käsittelyn jälkeen hyvä. Vaikka konkretiaa toivoinkin, pidän kuitenkin maalailevista ja oivaltavista lauseista (joista kyllä moni äänestettiin pois). Hyviä asioita on mm. ilmastolaki, perinnebiotooppien puolustaminen, verkkokalastuksen kieltäminen norppa-alueilla, sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksissa, vuorovanhemmuuden saattaminen lakiin, kirkon lakisääteisten tehtävien siirtyminen valtiolle, vapaan kaupunkitilan puolustaminen, turkistarhauksen lopettaminen, maksuttoman koulutuksen kirjaaminen perustuslakiin, työn jakaminen, luonnonsuojelun korostaminen, 6+6+6 vanhempainvapaamalli, raitioliikenteen ja kivijalkakauppojen tukeminen, passiivitalot, tuloeroihin puuttuminen ja transaktioveron kannattaminen. Jos nämä siirtyisivät hallitusohjelmaan, olisi maailma hivenen parempi paikka.

Äänestysten jälkeen jäi ulos monia hyviä tavoitteita. Luulen, että asioita ei niinkään vastustettu, ne eivät vaan mahtuneet mukaan. Tällaisia asioita ovat muun muassa perustuslakituomioistuin, onnellisuus kaiken politiikan tavoitteena, EU-maataloustuen leikkaaminen, kolmasosan Itämerestä rauhoittaminen ja työajan lyhentäminen omalla ilmoituksella.

Ohjelma linjaa nyt selkeästi vihreiden verotavoitteet (työn verotuksesta siirtyminen ympäristö-, pääoma- ja kulutusveroihin, mutta siten, etteivät veronkorotukset koettele pienituloisia). Toivon, että muut puolueet tulevat verolinjauksillaan yhtä selkeästi esille.

Muutosesitykseni menivät hyvin läpi. Lisäsin sinne vaatimukset julkisten hankintojen eettisyydestä, yliopistojen itsehallinnosta ja EU:n ulkopolitiikan arvoista (kauppapoliittisten intressien sijaan on ajettava köyhyyden vähentämistä ja rauhaa). Ainoastaan poistoesitykseni vapaakauppaan pyrkimisestä jäi pois, mutta toivon, että tämä johtui vain puoluekokousedustajien väsähtämisestä ohjelman loppua kohden.

Poliittisen keskustelun puheenvuorot liikkuivat normaaliin tapaan maan ja taivaan väliltä. Maahanmuutto, ydinvoima, eduskuntavaalit ja muiden puolueiden kritiikki olivat paljon esillä. Parhaiten mieleen jäivät Erkki Perälän vaatimus kahdesta puheenjohtajasta Vihreille, Jyrki Kasvin teletunnistustietolain kritiikki ja Ville Niinistön oivaltava puhe Vihreistä ståhlbergilaisena edistyspuolueena. Kokoustauoilla kävin keskustelua eniten finanssikriisistä ja Brysseliin palatessani aion esittää, olisiko mahdollista laatia yleiseurooppalainen muistio vihreille siitä, minkälaisia konkreettisia muotoja finanssitransaktioverosta ja muita toimenpiteitä nyt pitäisi vaatia. Enää ei riitä hokema ”tarvitsemme Tobinin tai transaktioveron”, sillä tavoite ei ole enää vain utopia, vaan todellinen mahdollisuus. 

Puoluekokouksen hauskin osuus oli lauantain pyöräilytempaus ja pyöräilymanifestin julkaiseminen ja toisaalta liikuttavin Heidi Hautalan ja Satu Hassin tiedotustilaisuus Jyri Jaakkolan tapauksesta Meksikossa.