Pidin helteisenä viime viikonloppuna oikeastaan ensimmäistä kertaa silmiä kunnolla auki Pikku Huopalahdessa ja sen Seurasaaren puoleinen pääty muistutti siitä, millaista onnistunut suunnittelu on. 

Alue oli tiiviisti rakennettu ja täynnä erikokoisia rakennuksia, yksilöllisiä ja värikkäitä taloja, paljon yksityiskohtia ja vehreitä vain kevyelle liikenteelle tarkoitettuja väyliä. Varsinkin veden läheisyys teki paikasta raikkaan. Vesi ei ollut aidattu betonibulevardeilla, vaan veden äärellä on hyvin paljon nurmikkoa, joka houkuttelee viettämään mukava sunnuntaipäivää.

Vähän viitseliäisyyttä (ja hullua kokeilevuutta), niin pienillä yksityiskohdilla ja ihmislähtöisellä, mutta ekologisella suunnittelulla saataisiin kaupungista sellainen, jossa ihmiset viihtyvät. Yksi asia tosin Pikku Huopalahdesta puuttuu ja se on vannoutuneelle kaupunkiasujalle lopulta se tärkein. Paikka on kaikesta huolimatta vain asumiseen keskittyvä, paikasta puuttuu elämä kivijaloissa: kaupat ja vaikka pienet taiteilijatilat.