Olen tainnut usein väittää rakkaan Tunturi Elinan (joka on seurannut minua jopa Brysseliin asti) olevan Suomessa valmistettu. Väärässä olen näemmä ollut. Ilmeisesti vuonna 2006 kokoonpano on siirretty Unkariin ja osia tehdään Aasiassa.
Asia kiinnosti sen verran, että selasin nettiä hieman. Näyttäisi siltä, että Helkama kokoaa osin pyöriä ja tekee teräsrunkoja Suomessa. ”Hangon tehtaallamme polkupyörien rungot maalataan ympäristöystävällisellä ja kestävällä pulverimaalaustekniikalla, jolloin käytetty väri voidaan kierrättää uudelleen käyttöön.”
Useimmiten kotimaista on nimenomaan kokoaminen. Rossano kootaan Suomessa ja Tähtipyörä sanoo sivuillaan valmistavansa pyörät Suomessa.
Ilmeisesti osa Tähtipyörän osista tulee Suomesta. Käsitys siitä, että pyörän osia ei tehtäisi Suomessa ei taida olla oikea, ainakin tällaiset paikat löytyy:
Raskain mielin luovun puolustamasta Tunturi-pyöräni pienempää hiilijalanjälkeä (sic).
Comments
2 vastausta artikkeliin “Pyörien kotimaisuus”
Fakta on, että elämme sitä maailmanhistorian vaihetta, jossa Suomen kaltaisessa, varsin periferiassa sijaitsevassa korkean elintason maassa ei ole logistisesti erityisemmän kannattavaa valmistaa pieniä sarjoja melko halpoja tuotteita, joita muualla valmnistetaan valtavasti halvemmalla massamitoin.
Erikoistuminen voisi olla mahdollisuus. Niin toimii mm. Brompton Isossa-Britanniassa. Sen strateginen toiminta-ajatus on tehdä niin kalliita laatupyöriä, että ihmiset ostavat tuotteen brändin vuoksi.
Suomessa kootaan tälläkin hetkellä Euroopassa valmistetuista rungoista (ja osista) tehtyjä pyöriä samalla laatubrändi-idealla; esimerkiksi Pelago.
Se, että moni ostaa Biltemasta alle satasen fillarin, joka kuluu vuodessa puhki, luo brändivalmistajille tilaisuuden, josta pystyisi ammentamaan huomattavasti nykyistä enemmänkin!
Aivan Martti, kotimaisuuden sijaan tietysti pitäisi katsoa koko pyörän elinkaaren ekologisuutta. Onneksi Tunturi Elinani tuntuu kestävältä pyörältä!