Näin vuonna 2005 Berliinissä Hamburger Bahnhofissa valokuvia hätkähdyttävästä 1960-luvun arkkitehtuurista. Tuo avaruusmaisema palasi aina mieleeni tasaisin väliajoin. Minua kutkutti ajatus siitä, onko tuota paikkaa ollenkaan olemassa ja missä se olisi.

Lopulta törmäsin tänä vuonna samassa museossa samoihin kuviin (tosin eri esillepanon yhteydessä) ja ”raapustin” kännykkääni kuvien nimen ”Beaugrenelle”. Siitä lähtien Beaugrenelle oli osa tuttavipiiriäni kännykkäni perusteella, mutta häneltä puuttui numero.

Tämän hiljaisen ystävän löytämisestä oli tullut yksi elämäni mukavia hitaasti eteneviä tavoitteita (kuten Berliinin kaikkien metrovälien ajaminen, mikä on melkein suoritettu). Kesällä matkalla Afrikasta kotiin olin hetken Pariisissa ystävieni kanssa. Olin jo pitkään ”tiennyt”, että Beaugrenellen on majailtava Pariisissa. Hyväksi metodiksi todettu metrokartan pikkutarkka asemien läpikäynti tuotti tuloksen ja lähdimme metsästämään ystävää hänelle nimetylle metroasemalle.

Paikan päälle saimme enemmän kuin voimme odottaa: kokonainen futuristinen kaupunginosa! Miten kukaan ei koskaan puhu Beaugrenellestä? Miksi turisteja ei virtaa paikalle?

Harmikseni vaikuttaa siltä, että kauan etsitty ystäväni oli jätetty heitteille. Alueen oli selvästi annettu ränsistyä, ehkä tahallisesti. 1960-lukua vihaavat saavat sitten todellisen syyn lanata rumilustalot maan tasalle, kun alue on tarpeeksi ränsistynyttä. Eräänlaista käänteistä centrificationia. Tai yksinkertaisemmin sanottuna slummiuttamista.

Betoniarkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni alueella oli monia hyviä puolia, kuten autottomuus ja laajat julkiset tilat. Luulisi talojen muodostaman kokonaisuuden olevan jo arkkitehtuurin historian näkökulmasta arvokasta. Miksi antaa paikan ränsistyä sen sijaan, että käännettäisiin merihakalaisuuden huonot puolet hyviksi. Ensimmäiseksi tarvitaan kivijalkoihin takaisin palveluja tai kauppoja, jotta tuuliset betoniaukiot eivät tunnu liian yksinäiseltä. Tarvitaan vihreää kurkistamaan betonin välistä ja sellaisia asioita, jotka saavat ihmiset pysähtymään ja viettämään aikaansa yhteisillä pihoille. Yksinkertaisin tällainen elementti voisi olla kivinen pingispöytä. Jos tahtoa löytyy, nousee Beaugrenellekin haudasta.

Jatkan kaukaisen ystäväni kuolinkamppailun seuraamista. Kamppailu on käännettävä uudeksi nousuksi. Netin mukaan alueelle ollaan rakentamassa suuri kauppakeskus, mitä alueen vihreät ovat kritisoineet. Tämä voi tuoda alueelle lisää paikalle ja pois viuhahtavia ihmisiä, mutta ei poista kävelykannen aution tuulista tunnelmaa.

Lisää Beaugrenellesta esimerkiksi täältä (ranskaksi).