Julkaistu Rönsyssä 26.9.08

 

Lähivuosina on uutisoitu useista talonvaltauksista. Mistä ilmiössä on kyse ja keitä valtaajat ovat? Miksi tyhjillään seisovia taloja ei saisi ottaa käyttöön?

Seison elokuun viimassa kansanedustaja, nuorisolautakunnan puheenjohtaja Johanna Sumuvuoren sekä ViNOn pääsihteeri, talonvaltaaja Jehki Härkösen kanssa. Aidan takana on helsinkiläinen tyhjä telakkarakennus, joka vallattiin 12 päiväksi viime vuoden kesäkuussa. Savupiipussa lukee vankoin kirjaimin ”vapaus”.

 

Johanna on vanha ”oranssilainen” – hän on asunut taloja vallanneen ja kunnostaneen Oranssin asunnossa. Toisaalta hän on nuorisolautakunnassa päättänyt nuorisoasiainkeskuksen tuesta Helsingin valtauksille. Jehki on osallistunut aktiivisesti valtauksiin koko 2000-luvun.

 

”Lähdin mukaan, koska talon valtaamiset olivat osa globalisaatiokriittistä liikettä”, hän toteaa. Nykyisin kahden lapsen isä keskittyy toimimaan valtaajien neuvottelijana virkakoneistoon päin. Johanna kutsuu Jehkin urakehitystä pilke silmäkulmassa vallan valtaamiseksi.

 

”Kansalaistottelemattomuus ok, väkivalta ei”

 

”Talonvaltaus on nuorison alakulttuuria ja toisaalta tilapoliittinen kannanotto”, kiteyttää Johanna. Hän näkee valtaamisen edustavan tee se itse -ajattelutapaa ja vastakulttuuria esimerkiksi perinteiselle nuorisotoiminnalle. ”Tietyille tyypeille valtaus on vallankumous mikrokoossa”, Jehki lisää. ”Yhteiskunnan tukeman toiminnan tulisi olla lain rajoissa. Kansalaistottelemattomuus on ok, mutta väkivalta ei”, toteaa Johanna.

 

Jehkin mukaan 2000-luvulla tavoitteena oli aluksi sosiaalikeskuksen ja asumisen yhdistäminen. ”Mutta eihän alituisissa bileissä voi asua”. Nyt tavoitteena oleva autonominen sosiaalikeskus tarkoittaa epäkaupallista tilaa tavata ihmisiä ja tuottaa vapaasti toimintaa keikoista kankaanpainantaan. ”Tavoitteena on myös muiden kannustaminen valtauksiin, joten tuotamme tietoa valtauksen järjestämisestä”.

 

Valtaajat eivät tule samasta muotista

 

Suomessa on kolme valtaajasukupolvea: vuonna 1979 vallatun Lepakon jengi, oranssilaiset ja 2000-luvun porukka. ”Meidän porukka ei aluksi tiennyt, mikä Oranssi on, mutta sittemmin on ollut yhteistyötä”, toteaa Jehki. ”On mageeta, että sukupolvien välillä on hyvää yhteistyötä”.

 

Johannan mukaan eri ikäisiä ja taustaisia valtaajia ei voi nähdä yhtenäisenä massana. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, paljonko yhteistyötä viranomaisten kanssa tulisi tehdä. ”Neuvottelua vastustaneet anarkistit ovat enimmäkseen poistuneet liikkeestä tai sulautuneet”, Jehki sanoo. Johanna huomauttaa, ettei valtausliike ole täysin irti yhteiskunnasta. Esimerkiksi Helsingissä nuorisotoimi on maksanut valtauksien vuokria. ”Vapaudeksi riittää, että voi määritellä tilassa järjestettävän toiminnan”, toteaa Jehki.

 

Miksi talot seisovat tyhjillään?

 

Johanna mielestä tiloja ei saada käyttöön, koska taloja voi pitää rajoittamattomasti tyhjillään.

”Esimerkiksi Espanjassa voit viedä patjan jonnekin, josta tulee sun koti ja kotirauhaa ei saa rikkoa”, täydentää Jehki. Johanna mainitsee nuorisotoiminnan heikot resurssit, korkean hinnan, soveltuvuuden ja tilojen huonon kunnon syiksi, miksi nuorisoasiainkeskus ei voi hankkia tiloja valtaajien käyttöön.

”Valtaajien tulee itse voida päättää, minkä kuntoisessa talossa haluavat olla. Kaupunki ei kuitenkaan voi pitää huonokuntoista nuorisotilaa, esimerkkinä syksyn 2007 vallattuna ollut Elimäki.”

 

Jehki on eri mieltä. ”Normit ovat liian tiukkoja, mutta toisaalta kyse ei ole laeista. Vuosina 2002–2006 Herttoniemessä vallattuna ollut Siperiakin oli huonossa kunnossa. Jos vaihtoehdot ovat ei tilaa tai huono tila, niin valinta on ilmeinen. Vastuuta voisi kiertää niin, että valtaajat itse vuokraisivat talon, mutta saisivat sitten tukea.” ”Nykyvaltaajat voisivat perustaa siis uuden Oranssin”, Johanna innostuu.

 

Jehki jatkaa: ”Ongelmana on se, ettei eri näkemysten takia neuvottelemalla usein päästä mihinkään. Esimerkiksi Skattalla todellinen syy häätää valtaajat oli viereen rakennettava hotelli.” Onko ongelma siis valtaajien ja virkamiehien välillä?

 

Johannan mielestä vuoropuhelu ei ole niin riitaista kuin näyttää: ”Olen nähnyt valtaajien lainaavan nuorisoasiainkeskukselta megafonia keskusta vastustavaa mielenosoitusta varten. Kyse on tosin eri keskustelukulttuureista: norsu ja gepardi neuvottelevat. Valtaajia turhauttaa hidas byrokratia”.

 

Onko laajamittaisen valtauskulttuurin puuttumisessa jotain suomalaista?

”Vahvoja valtauskulttuureja on esimerkiksi Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa”, sanoo Jehki. ”Meiltä puuttuu ihmismassa, siksi muualta kopioidut toimintatavat eivät täysin toimi. Muissa maissa valtaukset korvaavat sen, mitä sosialistisen Suomen nuoriso- ja kulttuuritoimi tarjoaa”, hän analysoi, mutta muistuttaa kuitenkin Siperian onnistumisesta.

”Suomen tekee erilaiseksi lainsäädäntö ja vahva omistusoikeus. Toisaalta meillä on toimivammat neuvotteluyhteydet”, arvioi Johanna. Jehki nyökkää, mutta lisää: ”Muualla ei tarvitse perustella valtauksia yhtä paljon.”

 

Millaista on valtaajan arki?

 

Saavumme tihkusateessa Jehkin kanssa Rajatilaan, huhtikuussa 2008 vallattuun taloon Helsingin Rajasaaressa. Paikan vuokrauksesta on sovittu elokuun loppuun asti. Autiolla meren rannalla seisovaa taloa peittävät värikkäät graffitit, savupiipussa komeilevat poliisi ja pääkallo. Pihalla on rojua muovihummerista hetekaan.

 

Johanna on saanut yksittäiseltä valtaajalta palautetta, ettei puoluepoliittisia haastatteluja haluta Rajatilaan. Toivetta kunnioitettiin ja haastattelu tehtiin telakalla. Johanna kuitenkin huomautti, että Rajatila on poliittinen paikka ja toivoi, että kynnys astua sisään olisi matala. ”Se on valtaajille tärkeä kysymys. Käytäntö riippuu valtauksen tilanteesta, kova virkavallan pelko saa ihmiset vartioimaan tulijoita”, sanoo Jehki.

 

Minkälaisia ihmisiä talossa käy? ”Nykyvaltaajat ovat uusvasemmistolaista sakkia: globlisaatiokriitikkoja ja kulttuuriväkeä. Sääntöjen mukaan tiloissa ei sallita muun muassa seksismiä, homofobiaa tai diilaamista. Musatyyleistä mukana on ainakin hip hop ja tekno. Mukana on enemmän nuoria, mutta esimerkiksi romanimusiikin konsertti veti paikalle eri-ikäisiä ihmisiä, joita toivotaan enemmän mukaan”, kuvailee Jehki.

 

Jehkin mukaan vallatun talon arki ei ole kummoista, ja päivisin talossa on hiljaista.

”Katajanokalla viime vuoden toukokuussa vallattuna olleessa Karkussa mummelit tulivat talolle istuskelemaan”, hän muistelee. Vallatulla talolla aikaa menee remppailuun. Usein pidetään kahvilaa tai järjestetään bileitä, teatteriesityksiä, käsityökerhoja ja leffanäytöksiä. ”Elimäellä oli punttis ja feministisen itsepuolustuksen kursseja. Rajatilassa on järjestetty toimintapäivät. Hyvä projekti on ollut myös romanien majoittaminen. Tarvitaan lisää ihmisiä, jotta tila voisi olla auki koko ajan kuten alkukesänä”.

 

Jehki asui vuonna 2001 vallatussa talossa, Koivulassa. ”Kyse oli erityistapauksesta, koska talo oli uusnatsistevareiden piirittämänä eli kouluun mennessä pihan läpi oli juostava. Kun mun piti lukea läksyjä, lamppuni oli viety keskustelutilaisuuksiin. Kaikki päätettiin aikaa vievällä konsensusperiaatteella”.

 

Jehkin mielestä valtaustilanteeseen liittyy vapautumisen tunne. On hauskaa, kun näkee uudet tilat ja saa laittaa ne uuteen uskoon. Tietysti tulos eli saatu tila on tärkeä. ”Kun tietää kikkoja, niin valtaaminen on helppoa. Vaikeampaa on pitää tila”.

 

Päätöksenteolla tiloja nuorille

 

Johannan mielestä valtaukset liittyvät asunnottomuuteen, kulttuuripolitiikkaan ja kiinteistöjen käyttöön. Hän toivoo epäkaupallista tilaa, jossa oleilla ostamatta. Jehki on samaa mieltä. ”Lainsäädännöllä tulisi vastustaa tilojen tyhjäkäyttöä.”

 

Johanna suunnittelee tekevänsä asiasta eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Sekä Jehki että Johanna uskovat, että Helsingissä valtaajat saavat vielä pysyvät tilat. Johannan mukaan nuorisolautakunta on sitoutunut siihen. ”Kiitos muuten loppuun Supolle, että he vinkkasivat päättäjille Siperian kohdalla, että valtaajat rauhoittuvat, kun tilat saadaan pitää”, virnistää ironisesti Jehki.

 

Laura Nordström