Olimme heti ensimmäisinä päivinä omasta mielestäni Berliinin kesän kohokohdassa eli Tuntenhausin pihajuhlissa.
Tuntenhaus sijaitsee Kastanienalleella (KA86) vuonna 1990 vallatussa talossa, joka on pilkahdus vaihtoehtoista Berliiniä yhä siistimmässä Prenzlauer Bergissä. Tuntenhausilla, joka on koti 18 vasemmistolaiselle homolle, on Kastanienalleetakin pitempi historia ulottuen jo 80-luvulle Bülowstraßelle. 
Nykyisin Berliinistä omaleimaisen tekevät vanhat vallatut talot eivät varsinaisesti ole enää laittomasti vallattuja, vaan niissä maksetaan yleensä pientä vuokraa (Liebigstrasse 14:ä pidettiin vuoteen 2011 viimeisenä vallattuna talona). Ne kuitenkin tarjoavat mahtavan tilan vaihtoehtoisille asumisprojekteille ja epäkaupallisen tilan kokoontumisille, juhlille ja mille vaan ihmisten haluamalle toiminnalle. Kastanienalleella on esimerkiksi vapaa galleria ja välillä Volksküche (volksküchet löytyvät Stressfaktor-lehdestä, esim. Bandito Rosso) eli kansankeittiö, jossa saa ruokaa erittäin halvalla. Läheisistä ruokakaupoista myös tuodaan KA86:een vanhentuvaa ruokaa, jota jaetaan ilmaiseksi ihmisille eteenpäin.
Ikävä kyllä Berliinissäkään ei olla ymmärretty näiden talojen ja vastaavanlaisten asuntoautoalueiden (kuten Lohmühle, paikka Modersohnstrassella, Schwarzer Kanal ja Kinderbauernhof) tekevän kaupungista juuri sellaisen omaleimaisen paikan, jossa voi hengittää ja johon ihmiset haluavat ympäri maailman tulla viettämään aikaa. Vaikka pormestari Wowereit on hehkuttanut Berliinin olevan ”arm, aber sexy”, on valtaajia häädetty kodeistaan jatkuvasti ja vallattuja tiloja muutettu toimistoiksi. Omana Berliini-asuinaikana isoin (tosin lopulta epäonnistunut) vastustus oli Yorkcstrasse 59:n häätämisestä ja viime vuosina eniten huomiota on saanut kuuluisa Köpi, joka onnistuttiin yllättäen säilyttämään vallattuna. Toivoisin todella, että tällä häätötiellä ei enää jatkettaisi. Kaupungissa on vapaata tilaa rakentaa vaikka kuinka, sillä muurin jäljiltä on useita suuria tyhjiä aukkoja.
Tuntenhausin pihajuhlat olivat siis merkitykselliset niin tilansa kuin itse tapahtuman vuoksi. Ensinnäkin juhlissa on aina äärimmäisen hauskaa. Se on hyvä esimerkki siitä, miten pelkin vapaaehtoisvoimin voidaan luoda ainutlaatuinen juhla, jos halua ja jaksamista on. Piha oli koristeltu yllättävästi (mm. varpaat saattoi huuhdella yhden illan suihkulähteessä), lavalla riitti ohjelmaa ja kansankeittiön padat porisivat. Tällaista voi tapahtua, kun ihmisille annetaan tila toteuttaa itseään kiinnostavia tapahtumia ja toisaalta niihin ei puututa liikaa. Tärkeintä ei ole rahan tienaaminen (pääsymaksun sai itse vapaasti määritellä, kuten Berliinissä on välillä tapana), vaan yhteisöllinen hauskanpito.
Toiseksi pihajuhlissa hienoa on tietysti suvaitsevaisuus. Berliini lienee ainoa kaupunki, jossa seksuaalivähemmistöjen Christopher Street Day-päivänä järjetetään myös vaihtoehtoinen antikapitalistinen mielenosoitus (Transgenialer CSD). Myös pihajuhlissa kuka tahansa saattoi olla värikäs itsensä.
Avainsanoja Helsingissäkin vastaavanlaiselle hauskanpidolla ovatkin: vapaata tilaa ihmisten käyttöön, suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan ja se, ettei byrokratialla tapeta ihmisten innostusta toimia. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee nauttimaan tällaisesta ilmapiiristä huomenna Kallio Block Partyssa!
Comments