Tänään käsittelemme sosiaali- ja terveyslautakunnassa painavia asioita. Ensinnäkin esityslistalla on aihe, jota olen viime kaudella edistänyt aktiivisesti: paperittomien ja liikkuvan väestön palvelut. Muutama vuosi sitten päätimme, että paperittomat saavat kiireellistä terveydenhoitoa ja raskaana olevat sekä lapset kaikkea terveydenhoitoa samaan hintaan kuin muut helsinkiläiset. Lisäksi viime talvena saimme kuntoon hätämajoituksen. Nyt esitän, että pakkasajan hätämajoitusta jatketaan niin kauan kuin tarvetta on. Loppuvuodeksi 2017 tähän voidaan käyttää mm. käyttösuunnitelman kohdentamattomia varoja. Tämä ei saa kuitenkaan leikata muiden järjestöavustusta saavien järjestöjen rahoja.
Vaikka paperittomat saavat kiireellistä hoitoa teoriassa, on käytännössä parantamisen varaa. Olemme yhdessä vasemmiston kanssa esittämässä, että muun muassa tiedotusta palveluista parannetaan (myös talon sisällä). Lisäksi esitämme, että paperittomien on saatava myös välttämätöntä hoitoa, kuten rokotuksia ja kroonisten sairauksien hoitoa. Tavoitteeni on, että paperittomat saisivat kaiken kiireettömän hoidon helsinkiläisten tapaan.
Toisena isona asiana on ensi vuoden talousarvio, joka ei kuitenkaan ole täysin lopullinen valtuuston strategianeuvottelujen ollessa kesken. Soten kokonaisraami kasvaa nimellisesti, mutta jos verrataan väestönkasvuun ja kustannustason muutokseen (miinustettuna valtuuston vaatima prosentin tuottavuustavoite) palveluista näyttäisi uupuvan 14 miljoonaa! Näin ei tulisi olla, vaan helsinkiläisten hyvinvointiin olisi panostettava!
Vaikka budjetissa muuten näkyy hyvin jo aiemmin päättämämme suuret linjat (kuten Kalasataman hyvinvointi- ja terveyskeskuksen avaaminen ensi vuonna), niin siinä ei näy tarpeeksi palvelujen jalkauttaminen ihmisten pariin. Lisäksi olen kysynyt ehkäisevän toimeentulotuen kohdentamisesta lapsiperheille, sähköisen ajanvarauksen saamisesta kaikille terveysasemille ja ennustettujen käyntimäärien todellisesta riittävyydestä helsinkiläisten hyvinvoinnin takaamiseen.
Kolmas hankala kysymys on neurologian ja neurologisen kuntouttamisen siirto HUSiin. Siirrosta on myös toiminnnallista hyötyä, mutta kaikki on kiinni sen toteuttamisesta, sillä helsinkiläisten neurologinen kuntoutus on ollut varsin hyvällä mallilla. HUSissa on huolehdittava, että helsinkiläisten saamat palvelut eivät vähene, kun kuntoutusosastolle (ennen HUS lähettänyt kuntoutukseen kuntiin) otetaan myös muiden kaupunkien asiakkaita. Toisaalta Helsingin sairaaloille ja kotipalveluun jäävästä kuntoutuksen tasoa on parannettava ja katsottava vakavasti tarve uusille rekrytoinneille. Esitän: ”Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää muutoksen ehtona sitä, että huolehditaan jatkossa neurologisen kuntoutuksen asiakaskohtaisista resursseista ja kaupungille jäävän sairaala- ja kotihoidon kuntoutustoiminnan osaamisen ja resurssien riittävyydestä muutoksen jälkeen. Lisäksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja konsultaatiomahdollisuuksia eri toimijoiden kesken, erityisesti potilaan kotiutuessa sairaalasta.”