Berliiniä on ylistetty kyllästymiseen asti ja samaan on syyllistynyt myös allekirjoittanut. Kaupunki on niin itsestäänselvä matkakohde, että seikkailijamieli kaipaa jo muualle.

Berliini ei kuitenkaan taivu tähän kyllästymiseen. Sinne on aina palattava, jo ystävienkin takia. Ja sitä on ylistettävä, edelleen.

Helsinkiä on kuvailtu uudeksi Berliiniksi. Tähän on kyllä matkaa, mutta ainakin väite osoittaa innostusta tuoda Helsinkiin eloisaa katuelämää, pieniä kivijalkakauppoja ja ravintoloita, halpoja vuokria, parempaa julkista liikennettä ja avoi­nta ilmapiiriä.

HS:n toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen (30.9.) kuitenkin ilmoitti Helsingin olevan upeampi kaupunki kuin Berliini, koska täällä on ”luontoa”. Joko Heikkinen ei tiennyt mistä hän puhui (vai eikö hän ole pyöräillyt Berliiinissä läheisille järville) tai sitten hän yritti olla überviileä, jolle Berliini on passé, koska kaikki käyvät siellä.

On totta, ettei Helsingin pidä kopioida toista kaupunkia, vaan olla oma itsensä välkehtivine merineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Berliinistä voisi oppia jotain. Ainakin itselleni tuo kaupunki on vuosien aikana asumisen ja vierailujen yhteydessä antanut paljon inspiraatiota siitä, millainen on kaupunki, jossa haluan elää.

Kesällä kirjoitin Berliinistä blogia siitä, mitkä ovat suosikkipaikkojani ja keräsin kuvia siitä, mitä Berliinistä vois ammentaa. Yhteenveto jäi vielä tekemättä, joten tässä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tehdä Helsingistä sellainen paikka, jonne berliiniläiset tulevat lomalle!

Sunnuntaibrunssit, kirpputorit, hyvä falafel, edullinen ja maukas ruoka, jännittävät baarit ja klubit, pienet elokuvateatterit, katutaide…Onko Berliinin resepti näin yksinkertainen?

Merkittävin berliiniläisen toimivan ja mukavan elämän avain on edullinen hintataso. Vuokrat ovat halpoja, mikä johtaa myös siihen, että kadut täyttyvät pienyrittäjistä, kulttuurista ja taidegallerioista. Aktiivista elämää on varaa Berliinissä viettää. Helsingissä ei ole muurin murtumisen jälkeisiä tyhjiä asuinrakennuksia, mutta se ei estä meitä satsaamasta rajusti edullisten vuokra-asuntojen tuottamiseen. Ainakin minä kuulen usein kommentin: ”Helsinki olisi kiva paikka elää, jos se ei olisi niin kallis”.

Toinen asia, josta voisi ottaa oppia, ovat elävät kadut ja kaupunkitila. Tyhjästä ei tupsahda vanhat vallatut talot, joissa kaupunkilaiset voivat vapaasti toimia, esimerkiksi kokkaamalla kansalle lähes ilmaista ruokaa (volksküche) tai kuten Kastanienalleella (numero 86) jakamalla lähialueen kauppojen ylijäämäruoka asunnottomille ja muille tarvitsijoille. Helsingissä voitaisiin kuitenkin antaa tiloja (kuten Hietsun paviljonki) kaupunkilaisten omaan käyttöön ja kohtaamisiin, tehdä tapahtumien järjestäminen ja katutaiteen tekeminen helpoksi ja kannustaa ihmisiä käyttäämään julkista tilaa. Niin, ja eikä se talvi ole Berliinissäkään este.

Berliinistä tekee mielenkiintoisen sen asukkaat ja erityisesti heidän erilaiset taustansa. Kreuzbergissä ja Neuköllnissä asuvat sekaisin eri tuloluokan ihmiset ja maahanmuuttajat. On totta, että tämä ei koske ihan kaikkia kaupunginosia (kuten ei monet muutkaan tässä blogissa ylistetyt asiat). Helsingissä on vielä suhteellisen hyvin onnistuttu sekoittamaan erilaisia ihmisiä eri alueille. Pidetään tästä kiinni ja suhtaudutaan positiivisesti eri kulttuurien kohtaamisiin!

Pyöräilyn suosio Berliinissä todistaa jälleen kerran, kuinka hyvin infraan, kuten pyörätaskuihin ja -kaistoihin, satsaaminen näkyy pyöräilijöiden määrän kasvussa. Pyöräilyn yhdistäminen raideliikenteellä matkustamiseen on myös vaivatonta. Ylipäänsä joukkoliikenne toimii hyvin Berliinissä, isossa kaupungissa, jossa on sykettä. Viikkolipulla voi ottaa peräti yhden aikuisen ja kolme lasta mukaan ilmaiseksi viikonloppuisin, pyhinä ja klo 20 jälkeen illalla. Tämä olisi meilläkin askel kohti halvempia lipun hintoja tai maksutonta joukkoliikennettä. Miksi ei Helsingissäkin voisi metro kulkea myöhään yöhön, ainakin viikonloppuisin.

Berliini ei ole vain loputonta asfalttia. Puistot, vehreät siirtolapuutarhat ja järvet antavat mahdollisuuden hengähtää. Tässä Helsinki ei ole huono, pidetään vain kiinni lähimetsistämme! Meillä on myös hienot leikkipuistot, mutta kateeksi käy berliiniläisiä lapsia.

Ei Berliini mikään paratiisi ole ja ongelmia toki löytyy, kuten gentrifikaatiosta johtuva köyhempien pakko muuttaa hipstereiden alta pois. Berliininhengestä kannattaa kuitenkin ammentaa. Luodaan mekin sellaista omaleimaisten yhteisöjen ja korttelien kaupunkia, jossa oikeasti asutaan, eikä vain tulla töihin ympäryskaupungeista. Annetaan kaupunkilaisille mahdollisuus toimia, luoda kulttuuria ja muokata Helsinkiä omannäköisekseen suhtautumalla hieman rennommin sääntöihin

”Mun tavoitteenani on tehdä Helsingistä sellainen paikka, jonne berliiniläiset tulevat lomalle.” ”Berlin ist leben, Berlin is genial.”