Olen paraikaa europarlamentin vihreän ryhmän kokouksessa Madridissa. Kokouksessa on puhuttu Espanjan puheenjohtajuuskauden eli tämän kevään painopisteistä. Yksi keskustelun aihe aamulla oli Green New Deal.Innostuin uudelleen tästä käsitteestä. Perustulon, positiivisen asenteen maahanmuuttoon ja tekijänoikeuskysymysten lisäksi nimenomaan Green New Deal on vihreltä tuore panos politiikkaan.

Green New Deal eli vihreä teollinen vallankumous ja sosiaalisen tasa-arvon vahvistaminen paremmilla palveluilla ja oikeuksilla on sellainen ”visio”, jonka perään usein huudetaan. Se ei ole vain teknistä näpertelyä, vaan merkittävä paradigman muutos. Emme voi enää odottaa, että yritysten yhteiskuntavastuu hoitaisi ympäristö- tai talouskriisiongelmamme, vaan markkinoita, myös finanssimarkkinoita, on reguloitava, jotta ne toimisivat kaikkien hyväksi. Ei voida enää huolehtia tarjonnasta, vaan planeetan kestokyvyn takia tarvitaan muutosta kysynnässä. Ei keppiä, vaan porkkanaa. Vai riittääkö se? Muutos ei ole vain mahdollisuus, vaan suorastaan pakko.

On kuitenkin myönnettävä, että Green New Dealin sosiaalinen puoli vaatii vielä konkretisointia. EU:ssa esimerkiksi suuri kysymys on, miten kunnioitetaan jäsenvaltioiden erilaisia sosiaaturvan malleja, mutta samalla luodaan sitovia minimistandardeja sosiaalisista oikeuksista?

Lisää Green New Dealista.