Julkaistu ViNOn edustajistovaalilehdessä syksyllä 2007
Maksuton opiskelu on yhteiskuntamme kivijalka. Se antaa kaikille mahdollisuuden kouluttautua perhetaustasta tai varallisuudesta riippumatta. Vaikka maksuttomuus yksin ei vielä takaa tasa-arvon toteutumista, asettaa sen vastakohta opintojen maksullisuus ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tutkintoon johtava korkeakouluopetus tulee edelleen säilyttää kaikille maksuttomana.
Maksuttomuuden periaate on Suomessa vaarassa, sillä opiskelijoiden pettymykseksi hallitusohjelmassa linjataan, että ”käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun tulokset arvioidaan ennen järjestelmän muutoksia.”
Maksullisuuden ongelmia
EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen on väitetty kansainvälistävän koulutuksemme. Asia on päinvastoin: lukukausimaksut pelottaisivat pois kansainväliset opiskelijat. Ylioppilaskunnan teettämän kyselyn mukaan 60 % nykyisistä kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista ei olisi valmis maksamaan opinnoistaan. Parempien kieliopintojen ja maahanmuuttolainsäädännön lisäksi juuri maksuttomuus houkuttelee Suomeen ihmisiä.
Lukukausimaksut tuskin toisivat väitettyä lisärahaa tai -laatua, sillä raha valuisi markkinointikuluihin, byrokratiaan ja stipendeihin. Tietylle ryhmälle asetetut maksut saatetaan myös helpommin ulottaa asteittain tulevaisuudessa kaikille opiskelijoille.
Lukukausimaksut
Opetusministeriön työryhmän vuoden 2005 raportin mukaan ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut olisivat 3500 eurosta 12 000 euroon. Suunnitelluilla maksuilla rahoitettaisiin osittain englanninkielisiä koulutusohjelmia, ulkomaisten opiskelijoiden palveluita sekä ulkomaille suuntautuvaa korkeakoulujen markkinointia. Myös Ruotsissa on suunniteltu lukukausimaksuja ulkomaisille opiskelijoille ja Tanskassa ne otettiin käyttöön vuonna 2006. Suomessa edellinen hallitus laittoi aiheen hautumaan. Ilman kunnon valtakunnallista debattia onnistui nykyinen hallitus ujuttamaan maksukokeilun ohjelmaansa, vaikka enemmistö kansanedustajista ei ollut maksujen kannalla.
Nyt opiskelijoiden on lukukausimaksujen vastustamisen lisäksi vaikutettava kokeilun järjestämiseen. Kokeilun tulee olla aito eli arviointi on tehtävä objektiivisesti. Lukukausimaksuista on luovuttava, jos kokeilu tekee opiskelumahdollisuuksista epätasa-arvoisia, vähentää opiskelijamääriä tai ei lisää yliopistojen rahoitusta. Opetusministeriön on tehtävä ohjelmien valintaan selkeät kaikkien hyväksymät kriteerit. Kokeiluun ei tule valita vain tietynlaisia oppialoja, eikä uusia maisteriohjelmia pidä tehtailla. Maksulliset ohjelmat eivät saa viedä resursseja muulta opetukselta ja muilla opiskelijoilla pitää olla mahdollisuus osallistua niihin ilmaiseksi. Kokeilulle on annettava riittävästi aikaa ja opiskelijoilla on oltava tärkeä rooli arvioinnissa.
Lukukausimaksuihin on liitettävä ehdottomasti stipendijärjestelmä, joka kuuluu kaikille sitä tarvitseville. Stipendejä ei saa maksaa kehitysyhteistyömäärärahoista, koska lukukausimaksuja on perusteltu suomalaisen korkeakoululaitoksen tarpeella.
Tilauskoulutus
Toinen koulutuksen kaupallistamisen keino on tilauskoulutus, jolla tarkoitan tutkintoon johtavaa koulutusta, josta yliopisto perii maksun koulutuksen tilaajalta eli ei lukukausimaksujen tapaan itse koulutettavalta. Opiskelijaliikkeessä kuviteltiin, että lukukausimaksut torjutaan vaatimalla tilauskoulutuksen selvittämistä. Toisin kävi, sillä molemmat tulivat hallitusohjelmaan. Juuri kukaan ei tiedä, miten tilauskoulutus tulee oikeasti toimimaan, mutta ohjelma lupaa, että ”ulkomaille suuntautuva tilauskoulutus tehdään mahdolliseksi”.
Tilauskoulutukseen liittyy myös merkittäviä uhkia, joten on tärkeää toteuttaa se oikeudenmukaisesti. Ostajia voivat olla kansainväliset järjestöt, valtiot ja ulkomaiset yliopistot. Yritykset ja säätiöt tulee rajata pois, jotta yksityishenkilö ei voi ostaa tutkintoa niiden kautta.
Osallistujien lähtötasovaatimus on määritettävä samanlaiseksi kuin normaalia reittiä yliopistoon pyrkivien. Jos tilauskoulutettava ei selviä opinnoistaan, hänelle ei voi antaa tutkintoa. Kaikkien opiskelijoiden tulee pelata samoilla säännöillä. Opetuksen laadun ja samojen vaatimusten varmistamiseksi muilla opiskelijoilla täytyy olla mahdollisuus osallistua tilauskoulutuksen kautta tarjottavaan opetukseen. Tilauskoulutus ei saa vähentää kotimaisilla kielillä tarjottavaa opetusta. Tärkeintä on se, ettei tilauskoulutus vie resursseja muusta opetuksesta tai ettei tutkintojen sisältöjä räätälöidä tieteen autonomian vastaisesti tilaajan tarpeisiin.
Hallituksen lakiesitys tilauskoulutuksesta on ollut eduskunnan käsiteltävänä. Hyvää esityksessä on koulutuksen rajaaminen vain EU/Eta-alueen ulkopuolisille kansalaisille ja ryhmille, koska yksilön mahdollisuus ostaa koulutusta on näin mahdollisimman pieni. Vaatimus koulutettavien samasta korkeakoulukelpoisuudesta kuin muillakin ja siitä, ettei koulutusta tulisi räätälöidä vain tilauskoulutettaville ovat esityksen hyviä periaatteita. Ongelmallista esityksessä ovat yritykset tilaajina. Lain perusteluihin tulisi kirjata, että kaikilla opiskelijoilla tulee olla samat velvollisuudet ja oikeudet sekä tilauskoulutuksen opetuksen avoimuus kaikille. Tilauskoulutuksen on tuotava todellista lisärahoitusta. Samalla on suhtauduttava kriittisesti kehitysyhteistyörahojen käyttöön sen rahoittamisessa.
Barrikaadeille
EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut ja väärin toteutettuna tilauskoulutus eriarvoistavat opiskelijoita, luultavasti vähentävät kansainvälisyyttä ja saattavat romuttaa koko maksuttoman tasa-arvoon pyrkivän järjestelmämme. Jokaisen velvollisuus on vaikuttaa päättäjiin, jotta korkeakoulutus säilyy kaikkia hyödyttävänä perusoikeutena, eikä muutu kauppatavaraksi.
Lisätietoa:
Laura Nordström
SYL:n hallituksen jäsen