Viikko sitten upotin sormeni multaan Kalasataman kaupunkiviljemillä istutustalkoissa. Näin myös Kampin kasvatista tuli viljelijä. Olisin aloittanut aiemminkin, mutta aiemmat kesät ovat kuluneet Brysselissä (Kalasatamassa on viljelty vuodesta 2010).

Betonipeukalolle tuntuu hyvältä aloittaa pienestä: mullalla täytetty betonisäkki tuntuu vielä hyvin hallussapidettävältä viljelmältä. On jännittävää odottaa, millaista satoa tuottavat yrtit, maissit, pavut, salaatit, palsternakat ja kesäkurpitsat. Olin niin innostunut tulevasta lähi- ja luomuruoka-apajasta, että istutin varmasti säkkiin aivan liikaa eri asioita lähekkäin.

Oman ruuan kasvattaminen tuntuu innostavalta, mutta parhaalta tuntuu yhdessä tekeminen aurinkoisena (ja miksei sateisenakin) päivänä. Tuskin olisin vielä hankkimassa omaa kasvimaata, mutta kaupunkiviljelyyn houkuttelee juurikin talkoohenki ja yhteisöllinen toiminta. Kaiken kruunaa hyvä syy käydä usein lastenvaunuretkillä kastelemassa Kalasatamassa, tuossa betonin ja vapaan toiminnan tyyssijassa.

Kaupunkiviljelystä on puhuttu paljon viime aikoina. Yhteisöllisyyden, ekologisuuden ja kaupunkikuvan vihertämisen lisäksi on myös yksi hyödyllinen seikka, josta harvemmin puhutaan. Moni suomalainen haluaa asua omakotitalossa, mikä ei ole ympäristön kannalta paras vaihtoehto autoilun lisääntyessä. Siksi pitäisikin tuoda kaupunkiasumiseen mahdollisimman paljon niitä asioita, mitä ihmiset arvostavat omakotiasumisessa. Yksi asia varmasti on oma piha. Kaikkiin uusiin taloihin tulisi rakentaa mahdollisuus asukkaille viljellä yhteisillä tai omilla palstoillaan. Vanhojen talojen  asukkaille taas tulisi kaupungilta saada viljelyyn tilaa ja vettä. Katot käyttöön!