Järjestimme torstaina keskustelutilaisuuden toisen vihreän ehdokkaan Emma Karin kanssa teemalla ”Lapset ja luonto – kohti ekologista päiväkotia”. Itsekin olen siinä elämänvaiheessa, että päiväkodin valinta on ajankohtainen. Päiväkotien suhde luontoon ja ympäristöön tuntuu kiinnostavan muitakin.

Keskustelijoina meillä oli Suomen luonnonsuojeluliiton Virpi Sahi, Helsingin kaupungin päivähoidon suunnittelija Mikko Mäkelä sekä Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntija ja ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen.

Virpi Sahi puhui päiväkotien lähimetsien säilyttämisen tärkeydestä. Metsäretkillä lasten luontosuhde vahvistuu jo pienenä. Lähimetsät ovat kuitenkin uhan alla, kun kaupunkia täytyy tiivistää. Ilmeisesti esimerkiksi Luonnossa kotonaan-pedagogiikkaan käyttävän Mörrintuvan lähimetsä saattaa olla uhan alla? Ensinnäkin pitäisi kartoittaa, mitkä lähimetsät on tärkeää säilyttää päiväkotien kannalta ja tämä pitäisi ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Johanna Kaipiainen taas kertoi siitä, kuinka vegaanilapset eivät saa ruokaa julkisissa päiväkodeissa, koska Palmia ei valmista vegaaniruokaa lapsille. Esteenä vaikuttavat olevan lähinnä asenteet. Muun muassa STM:n ohjeen mukaan lapsille ei suositella vegaaniruokaa. Onko siis parempi jättää lapset ilman ruokaa? Tähän pitäisi todella saada muutos. Tehdäänhän allergisillekin erillistä ruokaa. Puhuime myös ylipäänsä ruuan pedagogisista ja ilmastovaikutuksista.

Mikko Mäkelä muistutti Helsingin luomustrategian linjaavan 50 prosentin olevan luomuruokaa vuonna 2015. Tavoite vaikuttaa kuitenkinepärealistiselta, jos siihen ei satsata lisää rahaa. Mikko kertoi myös metsäkerhoista ja ”ulkoleikki stadissa” aloitteesta sekä siitä, että muutama päiväkoti on aloittanut palstaviljelyn. Olisi hienoa, jos tämä leviäisi ja lapset pääsisivät muutenkin katsomaan maatiloille, mistä ruoka on peräisin.

Metsämörri, Luonnossa kotonaan, Julia-hanke, Vihreä lippu… Erilaisia hankkeita on. Nyt olisi syytä kartoittaa, miten päiväkodit jo toimivat lapsen luontosuhteen luomiseksi ja ekologisuuden puolesta. Varhaiskasvatukseen pitäisi saada myös mukaan ympäristöindikaattorit.

Ekologinen päiväkoti kierrättää, askartelee luonnonmateriaaleista, säästää energiaa, käyttää vihreää sähköä, sijaitsee hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, tekee ilmastoystävällistä ruokaa, viljelee itse, suvaitsee kestovaipat ja tukee lapsen luontosuhdetta säännöllisellä leikkimisellä luonnossa.

Yleisöstä kommentointiin, että paljon on kyse myös vanhempien aktiivisuudesta. Minun tavoitteenani on se, että ekologisuutta ei painottaisi vain muutama yksityinen päiväkoti, vaan se kuuluisi kaikkien päiväkotien toimintaan. Ensiksi täytyisi saada päiväkotien resurssit ylipäänsä kuntoon, jotta hoitajilla riittäisi aikaa pohtia myös lasten luontosuhdetta.