Kävimme muutama viikko sitten Megapoliksen yhteydessä ystäväni kanssa kokemuksellisen kaupungin konsultin pakeilla. Hänen vastaanotossaan oli mystinen lokerikko, jonka uumenista ihanasti vaaleansiniseen ja lilaan pukeutunut konsultti löysi keinot kaupunkin ja arjen uudelleen kokemiseen.

Diagnoosipaperiimme rustasimme konsultille haasteellisen tehtävän: halusimme samalla yksinäisyyttä, oivalluksia ja mielen kutkutusta. Hetken päätään raavittuaan ehdotti konsultimme meille päivän viettämistä väärinpäin. Esimerkiksi ruokaillessa tulee aloittaa jälkiruuasta ja on mentävä ensiksi juhliin ja sitten vasta askareiden pariin. Tämä on mielestäni mainio tapa nähdä asiat uudelta kantilta ja muistuttaa itseään asetetun käytöskoodin haastamisen tärkeydestä. Väärinpäin-päivän vietän heti 26.10. jälkeen.

Konsultti osuu siinä mielessä naulan kantaan, koska liian monet ihmiset vain virtaavat pieninä puroina eteenpäin kaupungin kaduilla miettimättä laisinkaan ympäristöön.Vaaliflaijeria jakaminen aamuisin metroasemilla on ollut yksi uusi kaupunkikokemus. On ollut kiintoisaa seurat, miten ihmiset muurahaisina vaeltavat eteenpäin, kaikki päättäväisesti omiin päämääriinsä. Luovaa harhailua ei näy laisinkaan.

Toivon paljon, että ihmisille järjestettäisiin enemmän vapaa-aikaa ja toisaalta epäkaupallisia tiloja, joissa viihtyä yksin tai yhdesä. Päämäärättömiä  kävelyretkiä tarvitaan. Luovuutta ei ole ilman aikaa ajatella asioita uusiksi.