Taas kerran olemme kokoontuneet Strasbourgiin työskentelemään kellon ympäri. Euroopan parlamentin järjesttömästä siirtymisestä Strasbourgiin kuukausittain voisi kirjoittaa pitemmältikin, mutta tällä viikolla agendalla on niin paljon kiinnostavia asioita, että jätetään se myöhemään.

Tällä viikolla Strasbourgin täysistuntosalissa debatoidaan muun muassa ydinsulkusopimuksesta, Kuuban ja Kreikan tilanteesta, EU:n arktisen alueen politiikasta, viisumikysymykset (lyhyen ja pitkän ajan viisumin saaneilla tulisi olla samat oikeudet liikkua EU:n alueella), Kööpenhaminan jälkeisestä ilmastopolitiikasta, ACTA-sopimuksesta (esillä erityisesti europarlamentin oikeus saada tietoa kansainvälisistä neuvotteluista), romaneista ja naisten oikeuksista kansainvälisenä naisten päivänä 8.3. Miten parlamenttia voidaankaan sanoa tylsäksi paikaksi, jolla ei ole valtaa?.

Minun työpöydälläni päällimäisenä on ollut Valko-Venäjä, jonka vähemmistötilannetta arvioivasta päätöslauselmasta äänestetään keskiviikkona´. Ihmisoikeustilanne Valko-Venäjällä on edelleen huono ja ertiyisesti viime aikoina painostusta on ollut puolalaista vähemmistöä kohtaan (Union of Poles, esim: http://www.heidihautala.fi/2010/02/hautala-valko-venajalla/#more-3222). Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen rekisteröiminen on vaikeaa. Nyt tärkeintä olisi teroittaa yhteiseksi linjaksi se, että EU:N yhteistyön Valko-Venäjän kanssa on oltava ehdollista. Yhteistyön on riiputtava poliittisten ja muiden oikeuksien kehityksestä. Tässä suuntaa näyttävät kevään kunnallisvaalit. Kuten muissakin tapauksessa on kuitenkin tärkeää olla eristämättä tavallisia valkovenäläisiä muusta maailmasta.

Toiseksi huomioni keskittyy tietysti ulkopoliittisen valiokunnan mietintöihin, joista keskustellaan keskiviikkona. Valiokunnan puheenjohtajan Albertinin raportissa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on monia hyviä elementtejä, mutta toinen puolustuspolitiikkaa kommentoiva raportti on vaikea vihreiden hyväksyä, koska siinä muun muassa korostetaan liikaa armeijapuolta suhteessa siviilipuoleen ja koska siinä esimerkiksi ehdotetaan puolustusmenojen kasvua. Vihreät ovat pitkään ajaneet rauhanrakentamisen ja kriisinhallinnan omaa yksikköä uuteen ulkosuhdehallintoon.

Kaksi pettymystä tälle viikolle on jo ainakin ehtinyt kertyä. Vihreiden toiveiden vastaisesti esityslistalle ei nostettu keskustelua äskettäin luvan saaneesta geenimuunnellusta perunasta ja toisaalta Tiibetistä. 10.3. on tullut kuluneeksi 51 vuotta Dalai Laman pakenemisesta Tiibetistä ja kaksi vuotta siitä, että kiinalaiset tukahduttivat väkivalloin tiibetiläisten kansannousun. EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön pitäisi ryhdistäytyä ja olla Kiinalle paljon tiukempia tässä asiassa. Vähintään pitäisi tehdä riippumaton tutkimus siitä, mitä kaksi vuotta sitten tapahtui todella. Onneksi Heidi Hautala sai asian kuitenkin nostettua tänään täysistunnossa, jossa liehuivat Tiibetin liput.

Viime viikkoina olen päässyt työskentelemään myös monen muun kiintoisan aiheen kanssa, kuten menneisyysden hallinnan (tästä kirjoitan myöhemmin), Ukrainan ja Suomen kiintiöpakolaiskysymyksen kanssa. Ukrainan vaalit arveltiin mennen melko avoimesti, mikä on aina erittäin hyvä uutinen.