Lapsiperheiden kotipalvelusta vastauksia

Huomenna meillä on sotelautakunnassa erittäin tärkeä asia käsittelyssä, kun saamme vaatimamme selvityksen omaishoidon tuen kriteerien muuttamisen vaikutuksista.

Kirjoitan tästä enemmän myöhemmin, mutta samaan aihepiiriin liittyen viime viime kokouksessa päätimme lapsiperheiden kotipalvelun maksujen uudistamisesta. Päätimme, että kotipalvelu on jatkossa maksutonta lastensuojelun asiakasperheiden lisäksi pitkäaikaisen vammaispalvelun piirissä oleville tai erityistä tukea tarvitsevien lasten perheille perheille, joille kotipalvelun tarve on kirjattu asiakassuunnitelmaan. Lisäksi maksuttomasti palvelua voi saada monitoimijaisen palvelutarpeen arvioinnin jakson aikana.

Tämän päätöksen yhteydessä esitettiin paljon huolta siitä, että kotipalvelulla halutaan korvata omaishoidon tuen heikennyksiä. Varsinaisesti päätös koski siis vain yllä mainittua hyvää asiaa eli maksuttomuuden laajentamista, mutta kävimme kuitenkin keskustelua laajemmin palvelujen saatavuudesta. Kirjasimme myös päätökseen lautakunnan näkemyksen, että kotipalvelua ei tule käyttää perusteena muiden palvelujen lakkauttamiselle: ”Samalla sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että lisäksi kukin perhe saa erityislakien mukaiset palvelut.”

Varsinainen omaishoitajien tilanteen puolustaminen jatkuu siis huomenna, mutta tässä kiinnostuneille tiedoksi sotevirastolta saamiani vastauksia, joita sain esittämiini kysymyksiin kotipalvelusta. Lisätarkennuksia kannattaa kysyä virastosta.

-Tilanteesta yleisesti:
”Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolain mukainen lapsiperheiden kotipalvelu, joka on tarkoitettu kaikille lapsiperheille tarpeen mukaan ja on ensisijainen tapa järjestää palvelu. Viime vuoteen saakka on vammaispalveluissa maksettu harkinnanvaraisesti niiden vammaisten lasten hoito, jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa hoitoa ensisijaisen kotipalvelujen turvin ja palvelu on ollut välttämätöntä. Näiden lasten hoito ei ole edellyttänyt kuitenkaan sairaalatasoista hoitoa. Palvelu ostettiin yksityisiltä palveluntuottajilta. Palvelun määrä on riippunut lapsiperheen ja lapsen yksilöllisestä tilanteesta.

Vammaistyöstä on vuonna 2018 siirretty tämän palvelun ostoon käytetyt rahat lapsiperheiden kotipalveluun näiden lasten hoitoon. Tarkoitus on, että aiemmat palveluntuottajat jatkavat ja hoito jatkuu entiseen tapaan palvelutarpeen mukaisesti, mutta vastuutahona jatkaa lapsiperheiden kotipalvelu. Siirron taustalla on uusittu sosiaalihuoltolaki, jonka mukaan kuntien tulee panostaa perheiden varhaiseen tukeen ja ennalta ehkäiseviin palveluihin. Nyt kaikkien kotipalvelua tarvitsevien lapsiperheiden palvelut ovat samassa paikassa eli lapsiperheiden kotipalvelussa eikä pompottelua enää pitäisi tapahtua. Vammaispalvelulaki on toissijainen laki ja tulee noudatettavaksi, mikäli asiakas ei saa ensisijaisen lainsäädännön kautta tarvitsemaansa palvelua.

Vammaispalvelulain mukaisena muuna palveluna järjestettävästä palvelusta ei voi lain mukaan periä asiakasmaksua, joten vammaisten lasten perheiltä ei ole peritty tästä palvelusta aiemmin asiakasmaksua. Siirron jälkeenkin on tarpeen jatkaa tätä käytäntöä, koska kotipalvelun asiakasmaksut saattaisivat nousta muuten kohtuuttoman suuriksi näille perheille. Palveluntarve on pitkäaikainen ja asiakasmaksut määräytyvät tuntiperusteisesti. Lisäksi lapsiperheiden kotipalvelu on ollut maksutonta jo aiemmin lastensuojelun asiakkaille ja niille lapsille, joille on myönnetty vammaispalvelulain mukaan palveluasuminen omaan kotiin, joten se on perusteltua olla maksutonta myös erityishuollon asiakkaille ja muille vammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille, jotka tarvitsevat lapsiperheiden kotipalvelua pitkäaikaisesti. ”

Pysyivätkö raharesurssit samoina siirrossa?
· ”Kyllä pysyivät”

-Pitääkö tämä paikkansa: ”mikä on saatavan palvelun määrä, meille on mm. esitetty, että se olisi maksimissaan 30h/kk 3 kk ajan, minkä jälkeen 20 h ja sitten olisi pidettävä 6 kk tauko)”
· ”Ei koske päätettävää asiaa (tässä tuetaan myös pitkäaikaista tarvetta). Nämä ovat palvelusetelin kriteerit. palveluseteli on tarkoitettu vain tilapäiseen kotipalveluun.”

-Pitääkö paikkansa, että jotkin perheet menettävät kaiken palvelun, jos lasta ei voi lähettää päiväkotiin tai kouluun
· ”Tässä viitattaneen omaishoidontuen kriteereihin. Omaishoidontuki ja perheen muut palvelut ovat eri palveluita ja niiden tarvetta arvioidaan erikseen.”

-Onko siis niin, että uudessa mallissa lapsi voi saada aina saman hoitajan, eikä se vaihdu koko ajan?
·” Hoidon jatkuvuuteen pyritään kaikessa kotiin annettavassa palvelussa, mutta se ei ole aina mahdollista
· Samat palveluntuottajat jatkavat palvelun tuottamista kuin aiemmin eli sama käytäntö jatkuu edelleen. On lapsen hoitoisuuden määrästä kiinni ja palveluntuottajasta kiinni, vaihtuuko hoitaja vai pysyykö samana. Jos palveluntarve on runsas, työvuorojen vaihtumisen vuoksi hoitajakin voi vaihtua, mutta lähtökohtana on mahdollisimman vähän vaihtuvuutta hoitajissa.”

-Miten lääkkeiden antaminen toteutuu:
·”Joillakin vammaisilla lapsilla saattaa olla sellaisia erityisiä lääkkeitä, joiden antamiseen tarvitaan koulutus. Mikäli tällaista koulutusta ei ole kotipalvelussa työskentelevällä lähihoitajalla, hän ei voi lääkettä antaa vaan sen tulee antamaan kotisairaanhoidon työntekijä. Näin on työnjaosta sovittu ja työnjako toimii. Koipalvelun työntekijät voivat antaa kaikki normaalisti annettavat lääkkeet, kuten antibiootit. ”

Muut kirjoitukseni sosiaali- ja terveyslautakunnasta

 


Posted

in

,

by

Comments