Olemme paraikaa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuosittaisessa liittokokouksessa pahamaineisessa Korpilammen kauhulinnassa, jossa linjataan ensi vuoden ”opiskelijaliikkeen” suuntaa. Vaikka kuinka suhtautuisi tällaiseen toimintaan ylenkatseisesti, on kirjoitettavalla toimintasuunnitelmalla ja valittavalla hallituksella oikeasti merkitystä siihen, mihin koulutuspolitiikka liikahtaa. SYL:n linjapaperi on mainio opus, mutta sen käytännön toteutus, kuten on huomattu tänä vuonna, on hallituksen käsissä.

Haluatko lukukausimaksut tai opintorahan muuttamisen opintolainaksi? Kannattaa kiinnostua.

Yleisesti kuultuja sanoja ovat ”opiskelijan parempi huominen” ja ”opiskelijaliikkeen keihäänkärjet”. Näitä tyhjähköjä sanoja enemmän vavahduttivat kuitenkin SYL:n nykyisen puheenjohtajan Tuomas Telkän vaatimukset opintotuen kehittämisestä aktiiviseen opiskeluun kannustavaksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Mitä nopeammin valmistut, sitä enemmän tukea saat? Vai saatko kenties loput tukikuukaudet lahjaksi, jos valmistut ennen tavoiteaikaa? Vai kiristetäänkö vaadittuja opintojen etenemisvaatimuksia?

Olen näitä teemoja miettinyt paljon SYL:n (unohdettuja) opintotukiteesejä valmistellessani. Mielestäni emme voi asettaa opiskelijoita epätasa-arvoiseen asemaan. Jos erehdyt pääaineesi valinnassa tai uuvut hetkeksi, niin et voi näistä ”aktivoinnin” hedelmistä nauttia. Opintotuki ei ole palkka opinnoista, vaan sosiaalietuus toimeentulon turvaamiseksi. Toivottavasti aktiiviseen opiskeluun kannustaminen tarkoittaa yksinkertaisesti kokopäiväiseen opiskeluun riittävää (eli nykyistä huomattavasti suurempaa) opintotukea. Perustuloa?

Tuhatkunnan puheenjohtaja Jenny Nyman pani kuitenkin paremmaksi: hän vaati, että ”on tarkasteltava uusin silmin” yliopistohallinnon kolmikantaa, maksutonta koulutusta ja opintotukea. Dynaamisesti eteenpäin! Sydän revitään rinnastain.