Puheenvuoro puoluevaltuuskunnalle EU-ohjelmasta

Olen ollut mukana työryhmässä, joten siksikin olen tyytyväinen ohjelmaan. Me emme näyttäydy sinisilmäisinä EU-fanaatikkoina, vaan kriittisen myönteisinä. Aivan kuten omassa valtiossamme, on EU:ssa ongelmia, jotka pitää ratkaista. Tämä ei tarkoita selän kääntämistä, vaan aktiivista parantamista, koska tarvitsemme yhä enemmän rajat ylittävää päätöksentekoa. On hienoa,että Suomi on muutaman muun kanssa tehnyt aloitteen siitä, että EU:ssa on otettava käyttöön mekanismi, jolla seurataan jäsenvaltioiden oikeusvaltioperiaatteen kehittymistä.

Kuten Satu Hassi sanoi, että ei pidä vain toistella liittovaltio-sanaa, vaan on puhuttava siitä, missä asioissa tarvitaan syvempää yhteistyötä (kuten verotus).

Ohjelman painotus tehokkaammasta ja syvemmästä unionista ei kuitenkaan voi syntyä ilman kansalaisia ja lisää demokratiaa. Lisää avoimuutta, omia varoja ja parlamentin valtaa. Mitä nuoret edellä, sitä muuta perässä. Siksi kannattaisi huomata, että Allianssin nuorten EU-raportti kannatti myös kaksikamarisuutta. Tämähän on pitkän aikavälin visio. Jos pitää valita presidentin tai parlamentin vallan välillä, luulisi vihreiden vastauksen olevan selvä.

En usko, että olemme kaksikamarisuudesta lopulta niin eri mieltä. Haluamme jäsenmaat ja kansalaisten edustaman Euroopan parlamentin tasavertaisiksi lainsäätäjiksi. Katsotaan, mitä luonnoksessa tarkasti lukee: ”jäsenvaltioita edustavia nykyisiä vaihtuvia ministerineuvostoja kehitetään kohti pysyvään edustukseen perustuvaa ylähuonetta. Ylähuoneen jäsenet eivät tässä mallissa enää olisi välttämättä vaihtuvia ministereitä, vaan jäsenvaltioiden pysyviä lainsäätäjiä ja edustajia Euroopassa – kansallisten hallitustensa rinnalla.”

Me siis työryhmämmä korostimme, että kyse on visiosta. Tarvitsemme järjestelmän, joka on kansalaisille helppo ymmärtää. Miksi nykyinen valmistelukoneisto ei voisi olla ylähuoneen apuna? Ylähuone tosiaan edustaisi jäsenvaltioita. Mietin myös pohdimmeko tätä liian suomalaisesta näkökulmasta, kun meillä nykyinen järjestelmä toimii paljon paremmin kuin monissa maissa.

Kansallisesta komissaarista sanoisin, että jo Lissabonin sopimuksessa oltiin valmiita tästä luopumaan, mutta se tökkäsi Irlannin kansanäänestykseen. Ei meillä niin radikaali kanta siis ole?

Muita hyviä ohjelman painotuksia ovat ulkopolitiikan johdonmukaisuus: kaiken politiikan tulisi edistää ihmisoikeuksia ja köyhyyden vähentämistä. Laajentumisessa ja naapuruuspolitiikassa tulee edistää more for more-ajattelua eli enemmän yhteistyötä, kun tapahtuu edistymistä ihmisoikeuksissa ja demokratiassa.
Unionin sisäistä ihmisten valvontaa ei tule perusteettomasti lisätä yleisen turvallisuuden verukkeella. Tälläkin hetkellä on menossa Älykkäät rajat-hanke, jossa kaikkien EU-rajojen ylittävien ihmisten sormenjäljet ja muut tiedot kootaan rekisteriin, jota saa muutkin viranomaiset käyttöön! Sosiaalisessa Euroopassa on taas tärkeä painottaa minimitasoa, sillä jos siitä tulisi EU:n täysin yhteistä politiikkaa, joutuisimme luopumaan hyvinvointiyhteiskuntamme palvelutasosta. EU-yhteistyötä tarvitaan erityisesti pääomapaon vastustamisessa, josta puhuin jo edellisessä puheenvuorossani.

Tärkeää on muistuttaa, että EU-työ ei jää tähän. Työryhmässä olemme sopineet, että teemaohjelmat käytäisiin läpi EU-silmälasein. Siksi toivon, että työryhmä voisi jatkaa vielä esim. eurovaaleihin asti.

Aiemmat kirjoitukseni aiheesta:
https://www.lauranordstrom.fi/2013/02/05/eu-globaalina-toimijana/
https://www.lauranordstrom.fi/2012/12/18/eun-rakenteet-uusiksi-kaksikamarinen-parlamentti/
https://www.lauranordstrom.fi/2012/11/27/mika-suunta-eulle/