Olemme pohtineet viime aikoina sitä, mihin suuntaan EU:ta pitäisi viedä. Olen jäsenenä vihreiden Eurooppa-työryhmässä, jonka tehtävänä on kirjoittaa puolueelle uusi Eurooppa-ohjelma. Viime viikonloppuna asiasta käytiin raakaluonnoksen pohjalta lähetekeskustelu puoluevaltuuskunnassa.

On selvää, että on EU:lla on ongelmia, mutta ei pidä unohtaa samalla kuinka onnistunut rauhan- ja liikkuvuuden projekti EU on. EU on samalla tavalla osa elämäämme kuin Suomen valtio: se hyödyttää meitä monin tavoin, mutta täydellinen se ei ole. Samalla tavalla kuin kritisoimme maan hallitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta, kritisoimme EU:ta eurokriisin hoidosta.

Vihreiden tulee kannattaa integraation syventämistä ratkaisuna Euroopan unionin ongelmiin, mikäli liittovaltiokehitys tarkoittaa samalla kansanvaltaisuuden vahvistamista ja kansalaiset saadaan mukaan yhteiseen EU-projektiin. EU:n legitimiteetti ei voi kasvaa, jos demokraattisesti valitun Euroopan parlamentin valta ei kasva. Akuutin kriisin varjolla ei saa ylläpitää pikaratkaisujen ja ”välttämättömyyden” kulttuuria, joka syö demokratioiden legitimiteettiä. Hallitustenvälisyys on korostunut unionin päätöksenteossa liikaa, mistä olenkin aiemmin kirjoittanut. Vihreiden , Green European Foundationin ja Vihreän sivistysliiton viime perjantaina järjestestämässä seminaarissa Teija Tiilikainen hahmotteli toiseksi kehityskuluksi presidentiaalista järjestelmää. Valitsen mielummin parlamentarismin.

Rinnalle tarvitaan toimivampi kansalaisyhteiskunta, kuten aidosti eurooppalaiset puolueet. Vihreäthän jo toimivat yhtenäisenä Euroopassa. Tarvitaan myös enemmän avoimuutta, josta olen useasti kirjoittanut.

Kaikki tämä uudistuminen kohti kansanvaltaisuutta vaatii uuden perussopimuksen.

Itselleni kenties tärkein EU:n toimiala on ulkopolitiikka ja kehitysyhteistyö. Rauhanprojektina ja mutilateralismin edustajana EU:lla paljon annettavaa kansainvälisiin suhteisiin. Tämä edellyttää kuitenkin nykyisestä poiketen aidosti yhteinäistä ulkopolitiikkaa. Unionin on kaikissa ulkosuhteissaan toteutettava johdonmukaisesti samoja periaatteita, kuten demokratiaa, joihin se on sitoutunut omassa toiminnassaan. Ja toisin päin: jotta voidaan arvostella muiden maiden ihmisoikeustilannetta, on jo uskottavuudenkin nimissä huolehdittava unionin sisäisten ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Tarvitsemme myös sosiaalisempaa Eurooppaa: pitää olla yhteisiä keinoja puuttua köyhyyteen ja julkisten palvelujen turvaamiseen. Tämän tulee kuitenkin tarkoittaa minimistandardeja, eikä sitä, että pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta tulisi tinkiä. EU-alueella on otettava käyttöön eurooppalainen nuorisotakuu, jonka perusteella jokaisella nuorella on oikeus neljän kuukauden työttömyyden jälkeen työpaikkaan, harjoitteluun, lisäkoulutukseen tai työn ja koulutuksen yhdistämiseen.

Tarvitsemme myös yhteisiä vähimmäisveroasteita lopettaaksemme epäterveen verokilpailun. Samalla pääomamarkkinoiden on osallistuva verojen maksuun. Talousuudistusten pohjana on oltava Green new deal.

Vihreät järjesti jo aiemmin syksyllä EU-aiheisen seminaarin, jossa esitin kysymyksen siitä, miten tasapainoillaan subsidiariteetin eli läheisyysperiaatteen kanssa samalla kuin syvennetään integraatiota? Me vihreät kannatamme lähidemokratiaa, mistä tässäkin on kyse. Mutta mistä kaikesta pitäisi päättää EU-tasolla ja mistä kansallisesti?

Tuossa tilaisuudessa VATT:n Juhana Vartiainen muistutti siitä, ettei Euroopassa ole todellista ongelmaa kilpailukyvyn kanssa, paitsi ikääntyminen. Hän myös huomautti eropuheisiin eurosta, ettei 1990-luvullakaan esitetty Ruotsiin liittymistä laman seurauksena. Seminaarissa mietittiin myös rahaliiton demokratisoimista. Itse pohdin sitä, että kun kehitysmaiden rakennesopueutusohjelmia on paljon kritisoitu, emmekö ole IMF:n kanssa tekemässä nyt ihan samaa esimerkiksi Kreikalle?

Myös perjantain seminaarissa esitettiin hyviä kysymyksiä: miten suhtautua eritahtisesti kehittyvään unioniin? Miten Ruotsin erilainen EU-kehitys vaikuttaa Suomeen?

Tämän hetkisen, hyvin raakilemaisen, luonnoksen EU-ohjelmasta löydät täältä. Otan mielellään vastaan kommentteja, joita voin välittää Eurooppa-työryhmälle eteenpäin. Mihin siis suunnata Euroopan unionia?

Viikonlopun valtuuskunnassa (oma puheeni https://www.lauranordstrom.fi/2012/11/25/lisaa-eurooppaa/) tuli selväksi, että jätetään temaattiset vaatimukset ohjelmasta vähemmälle (pois lukien jotkin lähinnä vain EU:ta koskevat vaatimukset) ja keskityttään rakenteellisempiin kysymyksiin.

Tässä listana omia kommenttejani:

Hyvää ohjelmassa on mm.

-myönnetään, että ongelmia on
-green new deal talouden pohjana
-globaalin toimijuuden painottaminen (suuri osa esityksistäni on jo mennyt läpi tähän)
-Haluamme että jatkossakin britit ja kreikkalaiset ovat EU:n jäseniä.

Muutettavaa:

-sisä- ja oikeusasioissa useita vain EU:hun liittyviä ja rakenteellisia kysymyksiä, joita kannattaisi ottaa mukaan (alla tekemääni listaa näistä asioista), kuten myös maatalous- ja kalastuspolitiikassa (suhteessa esimerkiksi kehitysmaihin)
-alun tekstistä pitäisi saada jotenkin mukaansa tempaavampi ja korostaa vielä enemmän, miksi EU on niin tärkeä.
-rahoitusmarkkinaveron tuomat varat siirtäisin vuoteen 2019, koska 2030 on todella kaukana, kun ottaa huomioon nykykehityksen. Tulisi myös mainita, että EU edistäisi aktiivisesti tätä globaalilla tasolla
-2030 Turkki ja Länsi-Balkanin maat ovat EU:n jäseniä (entä muita maita?)
-kehitysyhteistyössä yhteisohjelmointi
-mitä tehdä Eurooppa-neuvostolle?
-avoimuus, lisäyksiä
a)avoimuusasetusta on seurattava nykyistä paremmin (varsinkin neuvosto).
b)Asiakirjojen luokittelu salaisiksi on myös kirjavaa, joten yhtenäiset salaisuusluokittelut tulisi kirjata asetukseen.
c)asiakirjojen julkisuus pitää edelleen arvioida yksitellen.
-”Perustuloa kokeillaan useilla alueilla Euroopassa.” –> on käytössä
-”Helsingistä Tallinnaan kulkevasta junatunnelista on jo konkreettisia suunnitelmia.”–> tiukempi?
-Globaali toimija-kohdassa: ”Vihreät haluavat että” ei ehkä ole ihan yhteismitallinen ulkopolitiikan yleisen osan kanssa, eikö pitäisi olla yleisosa ja     vaatimukset niistä konkretisointeja?
-rivi 127: parlamentti nimittää komission (tarkemmin, koska kyllähän nytkin äänestää siitä, mutta että olisi enemmän valtaa tässä ja valittaisiin vaalituloksen perusteella)
-kehy: ilmastotuki: tarvittava rahoitus ei saa kuitenkaan olla pois perinteisestä kehitysavusta
-On uudistettava kehityksen mittarit huomioimaan talouskehityksen ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset.
-EU:lle oma verotusoikeus

Lisää ulkopolitiikkaan

EU:n ulkosuhdehallintoa on vahvistettava ja sen tulee edistää järjestelmällisesti ulkopolitiikan johdonmukaisuutta. Jokainen EU:n ulkoasioita toteuttava ihminen pitää mielessään kaikissa päätöksissään ihmisoikeudet, rauhan, tasa-arvon ja köyhyyden vähentämisen.

Euroopan parlamentin valtaa tulee lisätä ulkopolitiikassa: budjetista päätettäessä, suuntaviivoja luotaessa ja aiemmin kansainvälisten sopimusten neuvotteluvaiheessa kuin lopullisena hyväksyjänä.

EU:n tulee noudattaa ulkopolitiikassaan laajentumisneuvotteluista tuttua ehdollista ulkopolitiikkaa: yhteistyötä syvennetään, kun neuvottelukumppani edistää ihmisoikeuksia, rauhaa ja demokratiaa.

Laajentuminen

Kaikkien eurooppalaisten valtioiden on voitava liittyä Euroopan unioniin, jos ne täyttävät kaikki jäsenyyden ehdot (Kööpenhaminen kriteerit) kuten ihmisoikeuksien kunnioituksen ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteet. Pitkällä aikavälillä myös muut maantieteelliset naapurit voidaan ottaa jäseniksi samoin perustein.

EU:n tulee jatkaa aktiivisia laajentumisneuvotteluja. Jäsenyys on pidettävä  mahdollisuutena Ukrainalle, Valko-Venäjälle ja Moldovalle.

Kauppa

EU:hun ei tule tuoda tuotteita, jotka eivät noudata ILO:n sopimuksia tai ympäristöstandardeja.

Kriisinhallinta ja aseet

Yhteisiin EU-operaatioihin on saatava Euroopan parlamentin suostumus. Siviilikriisinhallinnan voimavarojen on oltava vähintään yhtä suuret kuin sotilaallisen kriisinhallinnan. Sotilaalliseten operaatioiden on perustuttava YK-mandaattiin.

Rauhanturvaaminen Euroopassa ei voi olla Naton käsissä. Tässä tarvitaan parempaa EU-maiden yhteistyötä.

EU:n aseviennin koodisto (code of conduct) on muutettava laillisesti sitovaksi. EU:n on julistauduttava ydinaseista vapaaksi vyöhykkeeksi (tämä voi olla 2030 tavoite) ja edistettävä tätä globaalisti.

Ihmisoikeudet

Unionin kaikissa sopimuksissa kolmansien maiden kanssa on oltava sitovat lausekkeet ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Näiden toteutumista on myös seurattava järjestelmällisesti. Kansainvälisiä sopimuksia on myös pyrittävä muuttamaan nämä periaatteet huomioon ottaviksi.

Energiaulkopolitiikassa tärkeintä on ehkäistä riippuvuutta valtioista, joiden ihmisoikeus- ja demokratiatilanne ja -normit eivät ole sopusoinnussa eurooppalaisten arvojen kanssa (kuten Turkmenistan).

CAP ja kehitysmaat

CAP:n suurin ongelma on se valuvika, että se ei linkity tarpeeksi hyvin ulkopolitiikkaan. Sillä on suuri vaikutus kehitysmaiden ruokaturvaan ja pienviljelijöiden, mutta tätä puolta ei ole tarpeeksi huomioitu.

CAP:n on kirjattava Lissabonin sopimuksesta tuleva kehityspolitiikan johdonmukaisuus periaatteeksi, jota myös monitoroidaan. On laitettava myös syyniin vientituet tuotteille, jotka suuntautuvat kehitysmaihin ja joilla on vaikutusta näiden maiden ruokaturvaan.

On tarkasteltava kauppasopimuksia juuri ruokaturvan toteutumisen näkökulmasta. Lisäksi kehitysmaiden maanviljelijäorganisaatioille voisi perustaa valitusmekanismin, joilla tarkistettaisiin tilanteet, joissa CAP:lla epäillään olevan negatiivinen vaikutus paikallisiin markkinoihin.

EU:ssa olisi vähennettävä tuontitarvetta tuotteille, jotka aiheuttavat kehitysmaissa metsäkatoa ja ihmisten pakkosiirtoja omilta mailtaan.

Sisä- ja oikeusasiat (tässä maahanmuuttopainotteisesti)

Maahanmuutto

2019 EU:lla on toimiva yhteinen turvapaikkapolitiikka, joka takaa kaikkien turvapaikanhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun. Dublin-järjestelmästä on luovuttu. Eri jäsenvaltioiden maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan käytännöt eroavat tällä hetkellä liikaa. Tarvitaan siis koordinointia ja monitorointia.

Euroopan Unionissa on luotava uusia laillisen maahanmuuton mahdollisuuksia. “Laittoman” maahanmuuton kriminalisointi ei ole inhimillinen tai tehokas keino ongelman ratkaisemiseen. Kaikkien siirtolaisten kohdalla tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Työehtojen polkemisesta että laittoman työn teettämistä on rangaistava työantajia.

Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja elämän perustarpeisiin, kuten asuntoon, riippumatta maahantulonsa laillisuudesta. Paperittomien maahanmuuttajien auttamista ei saa kriminalisoida. Jo EU:n alueella olevien paperittomien maahanmuuttajien asema on laillistettava unionin yhteisin päätöksin ja heidän oikeuksiaan parannettava.

Dublin-säännöt on kumottava, jotta turvapaikanhakijoita ei enää palauteta saapumismaihin, joilla ei ole kunnollista turvapaikkajärjestelmää. Humaanit ja oikeusvaltioon kuuluvat vähimmäisvaatimukset täyttävä turvapaikkamenettely ja –järjestelmä on saatava toteutumaan kaikissa jäsenmaissa. Samaa tahtia voidaan parantaa jäsenmaiden välistä taakanjakoa pakolaisten vastaanottamisessa ja sijoittamisessa.

Schengen-alueella ei valtioiden välisiä rajoja tule ottaa uudelleen käyttöön.

Muita sisä- ja oikeusasioita

EU:n tuomioistuimen jäsenet tulisi olla Euroopan parlamentin valitsemia. Tuomioistuin tarvitsee myös enemmän resursseja.

Ihmiskaupan torjuntaa on kehitettävä sekä valtioiden yhteistyöllä että EU:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston puitteissa.

Kansalaisten valvontaa ei lisätä yleisen turvallisuuden nimissä ja siihen sovelletaan tiukkoja tietosuojamääräyksiä.

Siviilioikeuden alalla on tärkeää huolehtia siitä, että Suomessa ei jouduta sopeutumaan Etelä- ja Keski-Euroopan vanhoillisiin oikeusnormeihin.

Perusoikeuskirjasta laillisesti sitova

Muuta

-Tavoitteeksi kaikissa EU-maissa asetetaan 6+6+6-malli, jossa kolmasosa vapaista on korvamerkitty äidille, kolmasosa isälle, ja kolmasosan saavat vanhemmat jakaa keskenään.

-Aborttioikeus on toteutettava koko Euroopassa ja aborttiin päätyvälle on oltava tarjolla tukipalveluja.

-Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuojasta on säädettävä EU-tasolla.

-Jäsenmaiden on kannettava vastuunsa siitä, että komission ja muiden nimettyjen toimielinten kokoonpano on tasapainoinen myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Tämä toteutuu parhaiten asettamalla sekä EU-tasoiset että kansalliset sukupuolikiintiöt,

kunnes tasa-arvo tulee vaadittavalla painolla otetuksi huomioon unionin päätöksenteon rakenteissa. Kaikkien päätösten sukupuolivaikutukset on arvioitava.

-Vihreät tavoittelevat Euroopan atomienergiayhteisön (EURATOM) korvaamista Euroopan uusiutuvan energian yhteisöllä (ERENE).

-Tukijärjestelmän tulee taata kohtuullinen omavaraisuuden taso joka puolella Eurooppa. Haitallisista vientituista on päästävä eroon ja yksittäisen tuensaajan saamalle tuelle on asetettava katto. Maataloudelle ja sen tukiaisille on osoitettava uusi suunta.

-Maataloustuet on saatava edistämään maaseudun yritteliäisyyttä ja elinvoimaa. Perhetiloja ja monitoimisuutta on suosittava yksipuolisen ja haittoja aiheuttavan suurtuotannon

kustannuksella. Maataloustukien tulo julkisiksi on ollut omiaan osoittamaan tukien nykyisiä vinoutumia. Ympäristötuki on saatava vastaamaan tarkoitustaan eli vähentämään ympäristöhaittoja. Myös terveyskysymykset on otettava huomioon tukipolitiikassa.

-Kasvinsuojeluaineiden käytön valvontaa on tehostettava.

-Luonnonmukaisen viljelyn lisääminen tukee eurooppalaisen kuluttajien oikeutta terveelliseen ruokaan. Kuluttajille on taattava täysi oikeus saada paikkansapitävää ja riittävää tietoa elintarvikkeista ja niiden alkuperästä, jotta he voivat tehdä tietoisia valintoja. Haitallisten väriaineiden käyttö elintarvikkeissa on kiellettävä.

-Niin maatalouden kuin elintarviketuotannon käyttämien kemikaalien sekä geenimuunneltujen organismien (GMO) teknologian suhteen EU:ssa on noudatettava varovaisuusperiaatetta. Jäsenmaiden on voitava itse päättää, hyväksytäänkö niissä GMO-viljely. GMO-vapaiksi julistautuvien alueiden verkostoa on laajennettava. Suomesta tehtävä GMO-tuotannosta vapaa maa.

-EU:n säädöksillä on edistettävä eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Tuotantoeläimille on vahvistettava oikeus riittävään hyvinvointiin ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen. Tämän tulee käytännössä merkitä tuntuvaa parannusta eläinten olosuhteisiin ja johtaa tiettyjen tuotantomuotojen lopettamiseen, esimerkkeinä nykymuotoinen turkistarhaus ja pakkosyöttöön perustuva (foie gras-) tuotanto.