Megapoliksessa esiteltiin New Economics Foundationin (NEF) Happy Planet -indeksiä, joka mittaa ihmisten onnellisuutta suhteessa ekologiseen jalanjälkeen. Kaavassa eliniän odote kerrotaan onnellisuusasteella ja tulos jaetaan ekologisella jalanjäljellä. Indeksi mittaa siis kuinka ympäristöystävällisesti onnellisuutta tuotamme.

Olen aiheesta erityisen kiinnostunut, varsinkin kun kunnallisvaalitavoitteenani on ekologisempi ja onnellisempi Helsinki. En väitä tietäväni kaikkien ihmisten kohdalta, mikä heidät tekee onnelliseksi, mutta mielestäni kaupunki voi luoda hyvät puitteet onnellisuuden mahdollisuudelle. Politiikan päätöksenteon keskiössä ei tule olla eurot, vaan ihmisten hyvinvointi.

Onnellisuuden lähteitä on toki tutkittu. NEFin edustaja kiteytti mielestäni hyvin avaimet onneen: ihmissuhteet, liikkuminen eli aktiivisuus, uudenoppiminen, osallistuminen, toisille antaminen ja elinympäristöön huomion kiinnittäminen. Nämä avaimet eivät tuhoa ympäristöä.

Rahan merkitystä ei pidä aliarvioida. Toimeentulon on katettava perustarpeet, muuten alituinen rahapula tekee onnettomaksi. Rikkaus ei kuitenkaan tuo onnea, kuten ei myöskään ylenpalttinen kuluttaminen. Ympäristöystävällisen eli vähemmän luonnonvaroja kuluttavan elämäntavan ei tarvitse olla onnetonta. Carl Honorén hengessä: tarvitsemme aikaa, ei roinaa.