Puheenvuoroni 22.5. poliittista ohjelmaa käsiteltäessä

Puolueväki, chers amis

Tästä ohjelmasta tulee vielä varmasti oiva työkalu, mutta sitä vaivaa konkretian puute. Mielestäni suurin konkretian puute on se, että 736 rivistä vain noin seitsemän käsittelee EU:ta.

Näin ei pitäisi olla, kun tiedetään, että seuraavallakin hallituskaudella suurin osa lainsäädännöstä on peräisin EU:sta. 

On oireellista, että asiasta käy tässä modernissa puhujanpöntössä paasaamassa unionin työntekijä.

Ehdotan, että seuraavalla kerralla poliittista ohjelmaa kirjoitettaessa kaikkiin kappaleisiin sisällytetään, miten vaatimuksiamme edistetään EU-tasolla. Näin varmasti erottaudutaan muista puolueista.

Itse paisuttaisin nykyistä paria riviä lisäämällä lyhyen kappaleen siitä, että EU:n ulkopolitiikkaa tulee kauppaintressien sijaan ohjata Lissabonin sopimukseen kirjatut unionin arvot, kuten rauha, ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja köyhyyden vähentäminen.

Itsestäänselvyys ehkä, mutta kaukana todellisuudesta. Esimerkiksi EU:n ulkosuhdehallintoa perustettaessa kehitysyhteistyöpolitiikka on jäämässä jalkoihin. Ja esimerkiksi viime päivinä laajentumiskomissaari Füle ja korkea edustaja Ashton ovat hehkuttaneet naapuruuspolitiikan onnistumisia. Miksi? Koska kauppa on kasvanut. Sivulauseessa mainitaan, että edistys on takkuillut demokratian saralla sellaisissa maissa kuten Georgia ja Valko-Venäjä.

Sellaisia pikkujuttuja: EU ja globaali demokratia.