Olin 17.5. tilaisuudessa, jossa Madeleine Albright esitteli vetämänsä työryhmän tuloksia. Tuo työryhmä on pohjustanut työtä Naton strategisen konseptin (eli toiminnan päämäärän ja keinojen) uusimiselle. Edellinen ”konsepti” hyväksyttiin 1999 ja uusi pitäisi hyväksyä vuoden loppuun mennessä.

Globaalin hallinnan opiskelijalle tilaisuus oli hyvin kiintoisa. Albright korosti, että Naton tulee keskittyä omien jäsenmaidensa turvallisuuden puolustamiseen. Hän vastasi meppi Reinhard Bütikoferin kysymykseen, että Nato ei voi olla kaikkien turvallisuusjärjestöjen keskipiste tai maailmanpoliisi, koska se ei ole globaali järjestö. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, koska tämä perinteisen turvallisuuden painottaminen vetää mattoa alta ”uusilta” haasteilta, kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamilta uhilta.

Albright sanoi, että Nato on poliittinen yhteistö. Ehkä tällä hän tarkoitti sen puolustavan demokratiaa muuta maailmaa vastaan. Vastakkainasettelun aika ei ole siis ohi.

Hän kuitenkin myönsi, että yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää. Tässä hän mainitsi erityisesti Venäjän. Ajatuksena on, että case by case -yhteistyöllä Venäjä saadaan kiinnittymään Nato-yhteisöön, jolloin sen luoma uhka poistuu. Järkevää ehkä, kunhan se ei tarkoita normaalien kauppapoliittisten intressien sijaan turvallisuuspoliittisten intressien ensisijaisuutta ihmisoikeuksiin ja demokratiavaatimuksiin nähden. Muuten mennään ojasta allikkoon.