Puhe Helsingin valtuustossa

Käsittämätöntä, että olemme tekemässä historiallisen suurta uudistusta, ilman että tiedämme sen todellisia kustannus- tai yhdenvertaisuusvaikutuksia.

Me sosiaali- ja terveyslautakunnassa olemme katsoneet tätä nimenomaan kipeimpien näkökulmasta ja tuoneet esille ongelmia lukuisten lausuntokierrosten aikana. Ongelmat eivät ole poistuneet ja kaksi niistä on ylitse muiden: raha ja heikoimmista huolehtiminen.

RAHA

Valinnanvapaus on kaunis ajatus, mutta maksaa. Miettikää esimerkiksi Kela-korvattujen hammashoidon siirtymää. Samalla valtio ohjaa tietyn summan rahaa, joka vielä Helsingissä ei ota huomioon erityispiirteidemme kustannuksia. Ilman maakunnan verotusoikeutta meillä ei ole enää mahdollista päättää lisäpanostuksista esimerkiksi erityisryhmien terveyteen, kuten Helsingissä on tehty.

Kustannukset kasvavat ja ainoat keinot vastata tähän ovat asiakasmaksujen nosto tai palveluiden leikkaukset. Hyvästi Helsingin ilmaisille terveyskeskuskäynneille! Ei ole näyttöä, että palvelumaksut saisivat ihmisiä jättämään tarpeettomat käynnit pois, päinvastoin tämä lisännee terveyseroja. Luodaan siis rakenne, joka maksaa ja siten pakottaa säästämään vaikuttavista palveluista, joita nyt tuotetaan kustannustehokkaasti. Onko hallitukselle tärkeämpi hallintorakenne kuin terveys?

Samalla kun katsotaan Helsinkiä: olemme onnistuneet lähentymään kuusikkokuntien kustannuksia ja kustannukset eivät ole kasvaneet viime valtuustokaudella (jota olemme tosin lautakunnassa kritisoineet). Täytämme siis soteuudistuksen tavoitteita jo.

HEIKOIMMISTA HUOLEHTIMINEN

Nykyinen esitys ei kavenna hyvinvointi- ja terveyseroja. Onko valinnanvapaus vain flunssapotilaille? Palvelut sirpaloituvat sotekeskuksiin, liikelaitoksiin ja asiakassetelituottajille, kun päinvastoin heikoimmassa tilanteessa oleviin olisi keskityttävä ja annettava palvelut yhdestä paikasta. Yhden luukun sijaan pitää tihrustaa hallintohimmeliä. Kun lapsi tarvitsee apua, ei voi olla kommunikaatiokatkosta päiväkodin ja terveyspalvelujen välillä. Ja kuka korvaa julkisen pakon jalkauttaa sotekeskuksiin palveluja?

Valokeila jälleen Helsinkiin: Täällä päätimme vuonna 2014 päinvastoin koota palvelut yhteen paikkaan hyvinvointi- ja terveyskeskuksiin, kuten Kalasatamaan, perhekeskuksiin ja senioreille monipuolisiin palvelukeskuksiin. Siellä hoidetaan ihmiset moniammatillisesti yhdessä paikassa. Samalla terveyskeskuksien jonot lyhentyneet. Olemme siis jo toteuttaneet soteuudistuksen tavoitetta terveyserojen kaventamisesta, mutta mitä tälle käy soteuudistuksen jälkeen? Ainakin voinee unohtaa erityispanostukset, kuten paperittomien palvelut?

Päivi Nerg totesi eilen Politiikkaradiossa: “Siis mä olen vakuuttunut siitä, että ne tavoitteet, jotka tälle koko hankkeelle on asetettu, niin ne on ihan oikeasti hyvät. Se, että ne keinot, joilla nyt tätä haetaan; niin mä väitän, että niihin keinoihin joudutaan niin kuin sitä mukaan, kun maakunnat lähtee niitä toteuttaan, niin niitä pitää arvioida, ja sieltä varmasti löytyy korjattavaa.” Aivan, todella korjattavaa riittää. Pysäyttäkää tämä rampoja maakuntia luova uudistus.