Viime viikolla tapahtui kenties jotain historiallista, sillä Eurooppa-neuvosto eli EU:n huippukokous antoi tukensa ensimmäistä kertaa finanssivirroille asetettavalle transaktioverolle. Tämä on ollut tavallaan ilmassa ainakin jo alkusyksystä G20-kokouksen aikaan. Tuki ei ole niin suora kuin voisi toivoa, mutta Eurooppa-neuvoston päätelmissä toivotaan IMF:n tutkivan mahdollisuutta asettaa finanssipääoman liikkeille maksuja. EU voisi hyvin soveltaa veroa ensiksi omalle alueelleen.

Muuta tällä viikolla ajankohtaista on Strasbourgin europarlamenti täysistunnossa esimerkiksi Afganistanin sodan tulevaisuus, lelujen turvallisuus (myrkyttömyys), Georgian ja Kongon tilanteet, Ruotsin puheenjohtajuuskauden arviointi ja ensi vuoden EU:n budjetin hyväksyminen. Valko-Venäjän tilannetta käsittelessä vihreät nostavat esille sen, että Berlusconi ei historiallisella vierailullaan maassa tavannut oppositiota. EU:n ulkopolitiikan pitäisi olla siinä mielessä yhtenäistä, että eri valtioiden päämiehet ottavat ihmisoikeustilanteen tasapuolisesti huomioon.

Muita keskeisiä teemoja ovat muun muassa europarlamentin myöntämän Saharov-ihmisoikeuspalkinnon myöntäminen venäläisen Memorial-järjestön edustajille ja keskustelu Lissabonin strategian tulevaisuudesta, joka on saanut nimekseen ”Eurooppa 2020”. Toivottavasti uudistetussa strategiassa kestävä kehitys ja julkinen sektori eivät jää kilpailukykyretoriikan alle puristuksiin.

Viime viikkoina eniten EU:ssa ovat tietysti puhututtaneet uusien huippuvirkojen täyttäminen. Uusi korkea edustaja eli ulkopolitiikan johtaja paronitar Ashton oli parlamentissa ulkoasianvaliokunnan kuultavana. Hän vastasi kysymyksiin melko hyvin, mutta kaivelemaan jäi suurien näkemysten puuttuminen. On selvää, ettei Ashton voi heti tietää kaikkia ulkopolitiikan nippeleitä, mutta olisin toivonut kuulevani visioita siitä, millainen EU:n maailmanpoliittisen roolin tulee olla.