Pääsin tänään osallistumaan valtuuston kokoukseen ja suoraan itse asiaan eli kaupungin ensi vuoden budjettiin. Kyse on 4538,5 miljoonasta ja miten se käytetään.

Kaupunginjohtaja Pajunen aloitti puhumalla heikosta talouskasvusta ja epävarmuudesta. Myös Kokoomuksen Tatu Rauhamäki muistutti valtuustokauden aikana Helsingin velan tuplaantuneen. Tähän demareiden Jorma Bergholm huomautti, että veloilla on katettu investointeja, ei peruspalveluja.

Talouden epävarmuus ei tarkoita, etteikö kaikista kaupunkilaisista olisi huolehdittava. Vihreiden ryhmäpuheessa painotettiin, että ryhmä näkee budjettisovun lisäpanostukset ja maltillisen lainanoton investointeihin perusteltuina. Edelleen kannattaisi panostaa nimenomaan ennaltaehkäisyyn ja byrokratian vähentämiseen. Toivottavasti sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen ensi vuonna on askel tähän suuntaan.

Normaalille kaupunkilaisille yksi polttavimmista ongelmista on se, että asumisesta on tullut Helsingissä kohtuuttoman kallista. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoitteet on siis turvattava kuten Maankäytön ja –asumisen ohjelmassa on linjattu. Asumisen halventamisen puolesta voidaan ja pitää tehdä paljon. Esimerkiksi pitäisi vihdoin luopua siitä, että uuden asunnon ostajien on aina maksettava myös asuntoon liitetystä parkkipaikasta.

Vihreiden ryhmä kannattaa budjetin hyväksymistä, koska neuvotteluissa siihen saatiin lisäpanostuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin, nuorisoon (Viikkiin tulee nuorisotalo) ja erityisesti vihreiden aloitteesta päivähoitoon ja pyöräilyyn. Erillinen pyöräilyraha saatiin neuvoteltua tämän vuoden budjettiin ja se onnistui myös ensi vuodelle. Nyt oleellista on, että raha käytetään todella pyöräilyn edistämiseen ja erityisesti kaikkein pyöräilijöille hankalimpiin kohtiin kaupungissa. Onneksi budjettisopu sisältää kirjauksen, että investoinneissa kantakaupungin pyöräverkko on etusijalla.

Itselleni tärkeää on se, että budjetissa kaikkia hallintokuntia sekä liikelaitoksia ja kuntayhtymiä kehotetaan ottamaan huomioon kaupunginvaltuuston hyväksymän globaalin vastuun strategian. Valtuuston tahtoa on kunnioitettava. Tätä aion seurata tarkasti ensi valtuustokaudella.

Budjetin kenties tärkein, ainakin symbolisesti, päätös on terveyskeskusmaksujen poistaminen. Terveyserojen kasvuun on yksinkertaisesti puututtava. Helsingissä rikkaan ja köyhän miehen eliniänodotteeseen on revennyt jo 13 vuoden kuilu!

Valtuuston keskustelussa sivuttiin kiinnostavia aiheita aina lastensuojelusta yrittäjien yhden luukun palveluun ja sotaveteraanien ilmaisesta joukkoliikenteestä terveyskeskuskäynneistä tekstarilla muistuttamiseen. Välillä salissa oli tyhjempää, kun valtuutetut kerääntyivät kahvilan puolelle vaihtamaan ajatuksia ja syömään nakkeja. Asiat eivät muutu vain pöntöstä puhumisella, vaan ryhmien välisellä yhteistyöllä. Onneksi tarjolla oli soijanakkeja!

Graduaiheeni voisin muuten melkeinpä vaihtaa think tankeista valtuuston välihuutojen analysoimiseen: ”Tuo vastustaa taas tuotakin.” ”Kokoomuskin heräsi.” ”Oikein!” Salakatselija!”

Allekirjoitin myös Sari Nären ponnen pienten ryhmäkoiden tärkeydestä erityisesti aistiherkille lapsille.

Varsinaisesti budjetista äänestetään vasta seuraavassa valtuuston kokouksessa. Vihreiden ryhmäänpuheenvuoron löydät täältä.