Pidin Kerttu Hakalan kanssa puheen Vihreiden kampanja-avauksessa Kampin kauppakeskuksessa ViNOn kunnallisvaaliteemoista avoimista tiloista ja joukkoliikenteestä.

Oli melko ristiriitaista puhua kulutustemppelissä epäkaupallisten tilojen puolesta. Onneksi Kampin kauppakeskuksessa sentään suvaitaan politiikan puhuminen. Monesti esimerkiksi poliittisia flaijereita ei saa jakaa näissä yksityisissä tiloissa. Pitäisikö kauppakeskusten ”kaduista” tehdä siis julkisia?

Olen huolissani siitä, että yhä suurempi osa arkipäiväisistä tiloistamme on sellaista tilaa, jossa esimerkiksi kokoontumiset ja mielenosoittaminen ovat kiellettyä. Vietämme aikaa tiloissa, joissa kaiken tavoitteena on kuluttaminen. Jos aikeenasi ei ole ostaa, vaan tavata muita ihmisiä ja ilmaista itseäsi, et ole tervetullut. Julkiset tilat taas ovat hyisen tuulen täyttämiä betoniaukioita.

Onnellisuuteen liittyy mahdollisuus tavata muita ja toimia vapaasti. Tähän tarvitaan tiloja, joissa voi oleilla ja toimia ilman kuluttamisen pakkoa. Näiden tilojen tulee olla avoimia kaikille. Toiminnan muodot saavat ihmiset päättää itse ilman yksityisen yrityksen lupaa.

Olenko siis sitä mieltä, että kaikki toiminta tulee hyväksyä? Periaatteessa kyllä, jos toiminnalla ei aiheuteta suurta vahinkoa muille. Kuitenkin tärkeintä on, että käyttäjät itse saavat määrittää, mitä tilassa saa tehdä. Tämä eroaa nykytilanteesta, jossa määräykset tulevat ylhäältä päin. Toiminnalle rajat antavat tietysti viime kädessä lait.

Entä mitä tämä konkreettisesti tarkoittaisi? Ensinnäkin julkisista ulkotiloista pitäisi tehdä sellaisia, joissa ihmiset viihtyvät: tarvitsemme penkkejä, vihreää, skeittiramppeja ja kohtia, joihin saa tuottaa taidetta. Miksei esimerkiksi Kukontoria (joka taitaa nykyisin olla yksityinen tila) ja vanhan linja-autoaseman pihaa muuteta kaupunkilaisten yhteiseksi olohuoneeksi, joka loisi puitteet kohtaamisille ja itsensä ilmaisulle. Olohuoneessa voisi sijaita vaikka tavaranvaihtopiste (ns. Umsonst-kauppa), pingispöytä, paikkoja julisteiden kiinnittämiselle, pomppulinna lapsille ja aikuisillekin, petankkirata, paljon erimuotoisia penkkejä ja pöytiä, liukumäki, ulkoilmaleffateatteri, lava pienille teatteriryhmille, seinätilaa maalaustaiteelle, paljon ajatuksia herättävää katutaidetta, jättikokoinen liitutaulu tai mitä vaan ihmiset keksivät. Suunnitteluvaiheessa pitäisikin kerätä ihmisiltä ideoita siitä, millaista tilaa he haluavat.

Ylipäänsä tarvitsemme siis muutakin kuin betonia. Tarvitsemme myös alueita, joissa saa olla rauhassa autoilta ja jalkakäytäviä, joita eivät tuki mainosroinaa.

Suomen ilmaston takia tarvitsemme kuitenkin myös sisätiloja, joissa saa vapaasti toimia. Kiinteistöjen pitäminen tyhjinä on tilan haaskausta. Pitkään käyttämättä olleet tilat
tuleekin vuokrata erilaisille autonomisille ryhmille, joilla on vastuu tilasta ja sen
toiminnasta. Näiden tilojen tulisi olla avoimia kaikille ja myös esteettömiä. Tarvitsemme oleskelutiloja, joissa ei tarvitse ostaa mitään ja tiloja, joissa voi harrastaa: tilaa bändeille, kuvanveistäjille ja joogeille.

Myös asuinrakentamisen pitäisi panostaa yhteisöllisyyden luomiseen. Kaikkia tavaroita ei tarvitsee omistaa itse, vaan kerrostaloissa voisi olla yhteisesti ostettuja lainattavia tavaroita. Kotibileet ovat viikon pelastus, mutta aina on pelättävä naapurien reaktioita. Yksi ratkaisu voisi olla yhteinen viihtyisä (ei laitosruokalan näköinen) asukastila, jossa voisi juhlia kovaäänisestikin muita häiritsemättä.

Nykyisten tilojen, kuten kirjastojen ja nuorisotilojen, kansalaiskäytöstä pitäisi tiedottaa paremmin. Kaupunkilaisten on myös hyvä muistaa, että perustuslaki turvaa oikeuden kokoontua vapaasti ja osoittaa mieltään ja että lain mukaan autoilijan ”on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on
suojatiellä tai astumassa sille”.

Vapaa oleskelu suotavaa!