Opiskeluterveydenhuollon parantaminen on vihdoin saanut tuulta alleen (tosin ehkä ikävienkin tapauksien johdosta). Hesarin viime viikonlopun uutisen mukaan valtioneuvostossa luvataan hoitaa asia kuntoon säätämällä laki oppilashuollosta.

Toivon, etteivät lupaukset jää sanahelinäksi. Tarvitsemme kipeästi panostusta niin toisen asteen terveydenhoitoon kuin opintojen ohjaukseenkin. Lisäresurssien lisäksi olisi määriteltävä tiukemmat säännöt siitä, kuinka monta lääkäriä tai koulupsykologia per oppilas on oltava. Parasta olisi, jos avun saisi mahdollisimman läheltä. Tosin esimerkiksi mielenterveyspalveluissa tarvitaan myös kouluyhteisön ulkopuolisia matalan kynnyksen neuvonta- ja hoitopaikkoja. Aina ei kehtaa puhua omasta vaikeasta elämäntilanteesta tutun koulukuraattorin kanssa.

Ehkä tärkeintä on tehdä yhteistyötä auttajien kesken eli tarvitaan moniammatillista osaamista. Hyvinvointia ei voi pilkkoa mekaanisesi elämänhallintaan, fyysiseen terveyteen tai mielen virkeyteen. Erilaista apua olisi saatava samasta paikasta.

Toisen asteen terveydenhuoltoa parannettaessa ei saa unohtaa ammattikorkeakoululaisten heikkoa asemaa. Myös heille tulisi osoittaa tietyt opiskeluterveydenhuoltoon perehtyneet lääkärit ja terveydenhoitajat. Ratkaisuvaihtoehtoja on useita, mutta tärkeintä on, että laadukasta palvelua on saatavilla. Ne terveysasemat, jotka käännyttävät kunnassa opiskelevat ammattikorkeakoululaiset oviltaan väärän kotikunnan perusteella, on saatava seuraamaan lakia.