Taannoin uutisointiin, että Aalto-korkeakoulun rehtoriehdokkaiden nimiä ei julkisteta. Tämä on esimakua siitä, kuinka avoin ja läpinäkyvä tieteen kehto säätiöyliopisto tulee olemaan. Uuden yliopistolakiehdotuksen mukaan yliopistolaki ei tule koskemaan suurta osaa Aalto-korkeakoulun hallintoa, esimerkiksi rehtorin valintaa. Toivottavasti rehtorin valitseminen salassa on kuitenkin poikkeus, joka on vain hetkellisesti räikeässä ristiriidassa laajan tiedeyhteisöstä valitun elimen suorittaman rehtorin valinnan kanssa. Vai valitaanko nyt toimitusjohtajaa rehtorin sijaan?

Luin yliopistolakiluonnoksen kertaalleen läpi. Jo pitkään tiedossa olleet ongelmalliset asiat ovat mukana, kuten säätiömalli. Tärkeintä olisi mielestäni saada EU/Eta-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeiluun asetettua selkeät kriteerit huolellista arviointia varten. Kriteereitä pitäisivät olla muun muassa opiskelija- ja rahavirrat.

Yliopistojen ei tulisi saada julkista rahaa sen perusteella, paljonko ne hankkivat yksityistä rahaa. Tällä hetkellä finanssisijoituksia jaetaan kuitenkin näillä periaatteilla muutamat ensimmäiset vuodet. Erityisen ikävää on mania lisätä hallintoon ulkopuolisia jäseniä. Jo tieteen vapauden nimissä yliopiston sisäisillä ryhmillä tulisi olla enemmistö ylimmässä päättävässä elimessä. Sisäisten ryhmien tulisi tasapuolisuuden nimissä olla samankokoisia. Olisi myös hyvä, jos kollegio päättäisi edelleen rehtorin valinnasta, jolloin valittaisiin tiedeyhteisöön sitoutunut ihminen.

Olen kirjoittanut aiemmin yliopistolaista usempaan otteeseen.