Tänään Hesari kirjoitti tärkeästä teemasta eli veronkierron vähentämisestä Helsingissä. Kansainvälisesti veronkierto on todella merkittävä ongelma, erityisesti kehitysmaille. Köyhistä maista valuu pois rahaa pääasiallisesti monikansallisten yritysten väärinkäyttäessä veroparatiiseja ja siirtohinnoittelujärjestelmää (josta UM, Kepa ja Tax Justice Network pitivät kesäkuussa hyvän seminaarin Helsingissä). Kyse ei ole mistään pikkusummasta, vaan laiton pääomapako vastaa noin yhdeksää kertaa kehitysyhteistyömäärärahoja. Miksi siis aina puhutaan vain kehitysmaiden korruptiosta, joka määrällisesti kalpenee tämän rinnalla?

Asia ei koske kuitenkaan vain kehitysmaita, vaan myös Suomi kärsii pääomapaosta. Siksi Helsingin tulisikin julistautua veroparatiisivapaaksi kaupungiksi. Thomas Wallgren tekikin vuonna 2011 hyvän aloitteen siitä, että kaupunki ryhtyisi boikotoimaan veroparatiisiyrityksiä. Asia yritettiin laimentaa sitoutumalla ”pyrkimään välttämään” toimintaa niiden kanssa. Nyt kuitenkin valtuustoryhmät aikovat velvoittaa lakimiehiä selvittämään konkreettisia keinoja saada aloite voimaan. Tässä ei pidä antaa piiruakaan periksi.

Hankintalaki antaa mahdollisuuden käyttää ympäristö- ja sosiaalisia kriteerejä kilpailutuksissa. Eikö siis tällä voisi puuttua myös veronkiertoon? On sanottu, että Suomeen veronsa maksavia yrityksiä ei voi EU:n sisämarkkinalainsääädännön takia suosia. Tämän pystyy ymmärtää tapauksessa, jossa verot maksetaan kunnolla johonkin toiseen maahan, mutta entä veroparatiisit? EU:han on pitänyt veroparatiisien ongelmaa esillä esimerkiksi G20-kokouksissa. EU:ssa myös valmistellaan paraikaa strategiaa veroparatiiseista ja verokilpailutusta, mitä edelsi tiedonanto asiasta. Vaikka EU:ssa usein ollaan sokeita omille veroparatiiseilleen, kannattaa tätä keskustelua seurata tarkasti Helsingissä.

Helsingillä on vaikutusta rajojensa ulkopuolelle. Nykyisin onneksi kaupunkilaiset tiedostavat kaupungin valintojen vaikuttavan ilmastonmuutokseen, mutta toimemme vaikutukset maailman köyhien ihmisten työoloihin ja ympäristöön eivät ole yhtä tiedostettuja. Helsingin kaltaisen suuren ostajan tuleekin suosia hankinnoissaan energiatehokkuutta, reilua kauppaa ja luomua. Kilpailutuksia pitää myös tehdä vähän pienemmissä erissä, jotta pienemmätkin yritykset voisivat niissä pärjätä.