Vierasblogissa vuorossa Eeva Heikkilä Brysselistä

Amnesty International totesi toukokuussa, että Syyrian valtio on todennäköisesti syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan nyt jo 16 kuukautta kestäneiden levottomuuksien ja kansannousun aikana. Amnestyn mukaan näyttöä on erityisesti kidutuksesta sekä liiallisesta tappavan voiman käytöstä mielen- osoittajia vastaan. Juuri näiden rikosten toistuvuus sekä laajuus mahdollisesti ylittävät kyseisen rikoskynnyksen. Useiden lähteiden mukaan siviiliuhrien määrä Syyriassa on jo yli 28 ooo.

Presidentti Bashar al-Assadin tuominen oikeuden eteen on välttämätöntä, mutta ei helppoa.

Vaikka YK:n turvallisuusneuvosto pääsi yksimielisyyteen Libyan valtion pään, Muammar Gaddafin, haastamisesta Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimeen, ei sama ole toistaiseksi onnistunut Bashar al- Assadin suhteen.

Haagin tuomioistuin on ensimmäinen pysyvä oikeudellinen istuin, jolla on valta tuomita jopa valtion päämiehiä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kan- sanmurhista. Tätä ennen valtionpäämiehet olivat nauttineet rikosoikeudellista koskemattomuutta. Tämänhetkiseltä epäiltyjen listalta löytyy muun muassa kaksi valtion päämiestä, entinen varapresidentti, puolustusministeri sekä kapinallisryhmän johtajia. Tuomioistuimia vakavien ihmisoikeuslouk- kausten käsittelemiseksi on toki perustettu tätä ennenkin, mutta satunnaisesti sekä vain maa- ja tapauskohtaisesti.

Tuomioistuimen toimintaa on kuitenkin vakavasti vaikeuttanut se, että juuri edellä mainitusta syystä YK:n turvallisuusneuvos- ton jäsenistä Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina sekä muista suurista valtioista sekä Intia, Israel että lähes kaikki Pohjois-Afrikan sekä Lähi- idän maat ovat jättäytyneet tuomioistuimen ulkopuolelle.

Myös rikollisten oikeuden eteen tuomisessa Haagin kansainvälisen rikostuomioistui- men ensimmäinen vuosikymmen on ollut vaikea.

Tuomioistuimen toiminta ja tehokkuus ovat täysin sidoksissa sen jäsenmaiden sekä muiden maiden poliittiseen tahtoon. Tuomioistuimella ei ole omia poliisijoukkoja, mikä tarkoittaa sitä, että epäiltyjen pidättäminen ja oikeuden eteen tuominen on mahdollista ainoastaan mikäli jäsenmaat tai muut valtiot sen konkreettisesti tekevät. Suurin haaste tuomioistuimelle onkin ollut se, että valtaosa epäillyistä on edelleen vapaalla jalalla, sillä poliittista tahtoa heidän kiinniottamiseksi ei ole. Tähän ovat myös EU:n jäsenmaat syyllisiä. Sudanin presidentti Omar al-Bashir etsintäkuulutettiin maaliskuussa 2009 ih- misoikeusrikoksista Darfurissa, mutta vielä toukokuussa 2010 EU-maat osallistuivat hänen toisen kauden virkaanastujaisiinsa sekä kansainvälisiin kokouksiin, joissa hän on ol- lut läsnä.

Syyrian osalta suurin haaste tuomiois- tuimelle on sen sidoksisuus YK:n turvallisuusneuvostoon.

Jos valtio ei ole kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen, mutta on todennäköisesti syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, vain YK:n turvallisuusneuvosto voi määrätä tutkimuksen avattavaksi.

Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että yksikään valtio ei ole kansainvälisen rikosoikeuden ulottumattomissa, mutta käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet voivat suojella valtioita rikostutkinnalta.

USA, Venäjä ja Kiina eivät ainoastaan ole turvallisuusneuvoston jäseninä ja veto-oikeuden omaajina suojanneet itsensä kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnalta, vaan nämä maat ovat taanneet rikosoikeudellisen koskemattomuuden myös useille muille maille, kuten Pohjois-Korealle, Israelille ja nyt Syyrialle.

Bashar al-Assad nauttii faktuaalisesta immuniteetista Venäjän hanakasti käyttämän veto-oikeuden turvin. Tämä ei ainoastaan murenna tuomioistuimen uskottavuutta ja itsenäisyyttä, se mahdollistaa myös raakuuksien jatkuvuuden.

Kun turvallisuusneuvosto on epäonnistunut ratkaisemaan Syyrian tilannetta, ne maat jotka haluavat tilanteeseen puuttua, hakevat yhteistyökumppaneita ja ratkaisumalleja muualta. Amerikka esimerkiksi pohtii parhaillaan Turkin ja Saudi-Arabian kanssa kuinka antaa siviileille aseellista ja teknistä apua suoraan, ilman turvallisuus- neuvoston päätöstä.

Tuomioistuimen jäsenillä, Suomi mukaan lukien, on yhtäällä avaimet ongelman ratkaisuun. Näiden maiden tulisi nyt voimakkaasti painostaa muita maita liittymään tuomioistuimen jäseneksi ja siten laajentaa tuomio- istuimen toiminta-aluetta. Turvallisuusneu- voston pitäisi muuttaa toimintamalliaan niin, että päätös tutkinnan avaamisesta ja tapauksen kansainväliseen rikostuomiois- tuimeen siirtämisessä tehtäisiin ainoastaan rikoksen oletetun vakavuuden perusteella, ei poliittisin perustein. Oikeudellisen oikeudenmukaisuuden perusedellytys on riippu- mattomuus ja itsenäisyys valtion toiminnas- ta sekä poliittisesta vaikuttamisesta.

Toisaalta Arabiliiton perustama Syyrian rikostuomioistuin voisi olla toimiva ratkaisu. Entisen Jugoslavian sekä Ruandan trage- dioiden selvittämisessä, erillisen tuomioistuimen perustaminen katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Vaikka oikeudenkäynnit ovat kestäneet vuosia ja niiden hinta on ollut korkea, useita pääsyyllisiä on saatu vastuuseen teoistaan. Arabiliitto on ilmaissut selkeää halua puuttua Syyrian tilanteeseen.

Kirjoittaja on ihmisoikeusjuristi 9 Bedford Row -asianajotoimistossa Lontoossa. Hän toimii ihmisoikeus- sekä oikeusvaltioasioiden neuvonantajana Euroopan neuvostossa Brysselissä.

Juttu on julkaistu myös Kalevassa 31.7.2012.