Juttu ilmestynyt alunperin Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen vuosijulkaisussa 2026

Tänä syksynä [2025] Ukrainan sodan lisäksi on puhututtanut velkajarru. Eurooppalaisista juuri suomalaiset ovat huolissaan velasta. Usein kun keskustellaan velasta tai muista talouskysymyksistä, kysytään mielipidettä taloustieteilijöiltä. Talouspoliittisen keskustelun monipuolistamiseksi olisi tärkeää kuulla myös yhteiskuntatieteilijöiden näkemyksiä.

Ekonomisteilla on taipumus puhua usein luvuista, kuten velasta, ikään kuin neutraaleina totuuksina. Taloustiedettä onkin usein arvosteltu liian yksiääniseksi tieteenalaksi. Vaikka todellisuudessa tieteenala on laajempi, on totta, että sen vaikutusvaltaisin osa nojaa edelleen uusklassiseen valtavirtaan, joka tyypillisesti käsittelee taloutta lainomaisena ilmiönä sivuuttaen kontekstin vaikutuksen. Ekonomismissa talous on epäpoliittista ja demokratian ulottumattomissa.

Yhteiskuntatieteilijät taas voivat tuoda esille talouden ja politiikan yhteenkietoutumisen. Talouspäätökset, esimerkiksi koskien tulonjakoa, kulutusta, tuotantoa tai omistussuhteita, perustuvat poliittisiin arvoihin, eikä niihin ole useinkaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Se, miten talous toimii (tai miten sitä teoretisoidaan) pohjautuu sen hetkisiin yhteiskunnallisiin voimasuhteisiin ja on avoin vaihtoehtoisille kehityskuluille.

Elämme ilmastonmuutoksen ja luontokadon ohella ”uutta kullattua aikakautta”, jossa varallisuus ja valta keskittyvät harvoille. Tätä ruokkii digitalouden teknologiajättien kiihtyvä monopolisaatio. Samalla vanhat ja uudet suurvallat valjastavat “aseistetun keskinäisriippuvuuden” kautta yhä uusia aloja geotaloudellisten konfliktien välineiksi. Näiden aikamme polttavimpien talouskysymysten ymmärtämiseksi ja taltuttamiseksi tarvitaan moniäänistä yhteiskuntatieteellistä valtasuhteita kriittisesti tarkastelevaa ymmärrystä.  

Yksi monien tieteenalojen näkökulmia yhteen tuova tutkimusala, joka voi haastaa perinteisen talouskeskustelun, on poliittisen talouden tutkimus (political economy). Se ei ole erillinen tieteenala tai rajaudu vain politiikan tutkimukseen, vaan tieteidenvälisenä tutkimusalana ammentaa useiden tieteenalojen käsitteistä, kysymyksenasetteluista, teorioista ja menetelmistä, pohjaten kuitenkin ensisijaisesti yhteiskuntatieteisiin.

Jo yli 200 vuotta sitten syntyi poliittinen taloustiede, joka toimi pohjana myös nykyiselle taloustieteelle. Se kuvasi hyödykkeiden tuotantoa ja vaihtoa, mutta halusi tarjota myös kapitalismin vaihtoehtona yksinvallalle. Nykyistä poliittisen talouden tutkimusta ei tule siis sekoittaa tuohon alkuperäiseen versioon, koska nykyisellä on monitieteisempänä laajemmat tutkimuskohteet. 

Poliittisen talouden tutkimus lähestyy taloutta yhtenä politiikan tarkastelemisen, tekemisen ja esittämisen tapana. Se tutkii talouden instituutioita, talouspolitiikkaa ja -diskursseja sekä talouden ja taloustieteen poliittisia ulottuvuuksia. Toisin sanoen kaikkia ilmiöitä, joilla on sekä taloudellinen että poliittinen aspekti. Poliittisen talouden tutkimus voi asettaa talouskeskustelun aivan uusiin raameihin pureutumalla talouskeskustelun ja -politiikan taustaoletuksiin, ideologioihin, poliittisiin päämääriin tai tekemisen ja tuottamisen tapoihin. Se avaa taustalla olevia valtasuhteita ja sosiaalisia normeja. Poliittisen talouden tutkimus paljastaa, millaisten periaatteiden varaan nykyinen kapitalistinen järjestelmä nojaa ja millaisia vaihtoehtoja niille on.

Talouskeskustelun monipuolistamiselle olennaista on, että poliittisen talouden tutkimus aktiivisesti tarttuu aiheisiin, jotka ovat jääneet aiemmin katveeseen, erityisesti melko kapealla tavalla taloutta tarkastelevassa taloustieteessä. Viime aikoina suomalainen poliittisen talouden tutkimus on muun muassa tarkastellut talouspolitiikkaa feminististen linssien läpi, mikä tuo esille eriarvoisuutta, jota uusklassinen taloustiede ei tavoita. 

Toiseksi on nostettu esille teollisuuspolitiikan valtiovetoisuutta: menestyvä teollisuus- ja innovaatiopolitiikka tarvitsee usein valtiovetoista kokonaisstrategiaa. Uusi kasvumallitutkimus tuo esille kysynnän merkitystä kasvun moottorina.

Poliittisen talouden tutkimukseen on palannut myös yhtiöiden vallan tutkimus. Esimerkiksi allekirjoittanut tutkii kollegoineen teknologiajättien valtaa, erityisesti EU-lobbauksessa. Tämä tutkimus tuo esille sen, mitä merkitsee, että Apple, Microsoft, Amazon, Meta ja Google ovat nousseet merkittävimmiksi lobbaustoimijoiksi Brysselissä. Alustat myös hallitsevat verkossa käytävää poliittista keskustelumme. Kun julkisuudessa juhlitaan datakeskusinvestointeja, on suomalainen tutkimus tuonut esille datakeskusten turvallisuuspoliittisia intressejä ja keskinäisriippuvuuksien potentiaaliseen aseellistamiseen linkittyviä suvereniteettihuolia.

Velkajarru liittyy suoraan EU:n talouspoliittisiin sääntöihin, joita tarkastellaan poliittisen talouden tutkimuksessa. On nostettu esille, että EU-säännöt luovat säästöpaineita, jotka tekevät investointiasteen kasvattamisen lähes mahdottomaksi. Poliittisessa taloudessa onkin jo pitkään tutkittu kvantifiointia eli numeroiden tuottamista ja käyttöä politiikassa. Uuskonstitutionalismin käsite tuo esille, että taloussäännöillä talous, kuten rahapolitiikka, eristetään demokraattisesta päätöksenteosta.

Poliittisen talouden tutkimus, erityisesti sen alahaara globaali poliittinen talous, on myös laajentanut maantieteellistä tutkimuskohdettaan globaalin etelän maiden toimijuuteen. Ylipäänsä finanssikriisi ja sitä seurannut talouskuripolitiikka toimi herätyskellona makrotason valta-analyyseihin liukuneelle globaalin poliittisen talouden tutkimukselle, joka nyt syvensi analyysiaan makrotalousteoriasta, finanssimarkkinoiden mekanismeista, toimijoista talouspoliittisten ideoiden muovaajina, suuryrityksistä ja innovaatiopolitiikasta. Näin tutkimusala tarjoaa mediakeskusteluja syvällisempiä näkökulmia, miten hallita kestävästi globaalilla tasolla kauppasotien, militarisaation ja digijättien aikakaudella. Se paljastaa, että globaali hallinta toimii julkisten ja yksityisten toimijoiden pyrkimysten yhteisvaikutusten kautta.

Talouskeskustelussamme Suomeen suhtaudutaan “saarena”, joka pyrkii avotaloutena kustannuskilpailukyvyn kautta vain ajopuumaisesti sopeutumaan. Globaali poliittinen talous taas asettaa Suomen osaksi maailmantaloutta ja nostaa esille globaaleja teemoja, kuten kehitysmaiden velkakriisin, joiden ratkaisemassa myös Suomella tulisi olla rooli. 

Yhteiskuntatieteilijä, älä siis jätä talouskeskustelua vain ekonomisteille!

Tätä tekstiä kirjoittaessaan Nordström käytti lähteenä ja inspiroitui Poliittinen talous -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.