Tänään vietetään Autotonta päivää, joka on saanut uudeksi nimekseen ”Auton vapaapäivä”. On täydellinen päivä pyöräillä ja ottaa tanssien kaupunkitila haltuun! Muun muassa Vihreät loihtivat Yrjönkadulle katujuhlat.

Otimme jo eilen varaslähdön, kun osallistuin perjantaina tukiryhmäläisteni kanssa parkkipäivään, joka on osa kansainvälistä park(ing)-päivää. Päivän ideana on tuoda esille kaupunkilaisten tarve avoimelle julkiselle tilalle ja kritisoida sitä faktaa, että parkkipaikat vievät niin paljon tilaa kaupunkiympäristössämme.

”Ihan kiva idea,” sanoi moni. ”Mutta, minne ne autot sitten laitetaan?” Ensinnäkin, kun rakennetaan parkkiluolia, pitäisi saman verran vapauttaa tilaa parkkipaikoilta maan pällä. Näin pitäisi toimia muun muassa Töölössä, jonne on juuri valmistunut Töölönlahden parkkiluolaan satoja uusia paikkoa. Samalla olisi vastavuoroisesti pitänyt vähentää parkkipaikkoja esimerkiksi Töölöntorilta, jossa järjestimme syyskuun alussa kaupunkitilakysymyksen kunniaksi piknikin.

Maailmalta on esimerkkejä siitä, että parkkipaikkojen määrän lisäys ei ole helpottanut parkkeeraamistilannetta. Päinvastoin, autojen määrä on vain kasvanut.

Myös toiseenkiin suuntaan voi mennä, kuten Zürichissä, jossa vuonna 1996 päätettiin palata vuoden 1990 tasolle parkkipaikkojen määrässä. Tämä on toiminut ja kaupungissa monet kadut ja torit ovat palautuneet kaupunkilaisten muuhun virkistävään käyttöön. Parkkipaikat voivat siis viedä tilaa muulta tuottavalta ja epätuottavalta kaupungin toiminnalta.

Eilisen muutamat tunnit parkkipaikassa olivat tapahtumarikkaita. Meidän ruudussamme vaihdettiin kirjoja, loikoiltiin riippumatoissa ja piknikliinoilla, jaettiin omenoita ja tehtiin katutaidetta liiduilla. Ja juteltiin ihmisille. Suurin osa palautteesta oli kiinnostunutta ja positiivista. Aluksi tosin Kämpin ovimies tuli ilmoittamaan hymyillen, että hänen pomonsa oli käskenyt häätää meidät (mielenilmaisukseen oli lupa ja parkkipaikkahan ei mitenkään kuulu Kämpille). Toinen kiintoisa tapaaminen oli European Parking Associationin pääsihteeri Gerhard Trost-Heutmekersin kanssa. Kävi ilmi, että yhdistyksellä oli juurikin kokous Helsingissä. Hän myönsi osittain korkeiden parkkimaksujen olevan heidän ansiotaan, mutta, tuskin yllättävästi, ei innostunut parkkiruutujen lupaamisesta kerran vuodessa vaihtoehtoiseen käyttöön.

Harvoin sitä pääsee Espan keskellä rentoutumaan riippumatossa. Mitä ensi kerralla järjestettäisiin?