Jokaisella kaupungilla on oma tuoksunsa. Minulle Berliinin oma tuoksu lehahtaa sieraimiin Alexanderplatzin metroasemalla. Se tuoksuu suurkaupungille. Se tuoksuu koliseville metrovaunuille ja tunneleissa puikehteleville ihmisille. Vasta tänään sain tietää, että tuoksu on todella ”metron tuoksua”, sillä se tulee öljystä, jolla tehdään metrokiskojen välisistä puupölkyistä kestäviä. 

Yksi Berliinin hyviä (ja erottamattomia) puolia on toimiva joukkoliikenne; metro ja s-bahn sen kruununjalokivinä. Pitkät raidelinjat ulottuvat laajasti joka puolelle kaupunkia. Autoa ei tarvitse käyttää kaukaakaan kaupunkiin tullessa. Metro, s-bahn, raitiovaunu ja bussit täydentävät hyvin toisiaan. Myös poikittaisliikenne toimii. Esimerkiksi raitiovaunulla M13 voit matkustaa kauas itään tunnin verran käymättä keskustassa lainkaan.

Berliinissä pääset paikasta toiseen myös läpi kellon. Erityisesti viikonloppuöisin liikkuminen on helppoa, kun esimerkiksi metro kulkee läpi yön. Viikolla taas B- ja C-vyöhykkeillä busseja voi pyytää iltakahdeksasta alkaen pysähtymään myös pysäkkien välillä ja tietyt linjat voivat viedä pyynnöstä kotiovelle asti.

Vaikka joukkoliikenne toimii, kestää suuressa kaupungissa paikasta toiseen liikkuminen kauan. Loppujen lopuksi pyörä on usein nopein ja hauskin vaihtoehto. Kaiken lisäksi pyörällä liikkuminen on tehty helpoksi, koska sen voi ottaa niin kätevästi mukaan, jopa raitiovaunuun. Metroissa ja s-bahnoissa pyörävaunut on selkeästi merkattu ja ihmiset eivät valita pyörien olevan tiellä. Opiskelijat voivat kuljettaa pyöriään ilmaiseksi, mutta ikävä kyllä muiden on siitä maksettava (tähän suuntaan en toivoisi Helsingissä mentävän). Onneksi kuukausilippu pyörälle ei ole aivan kohtuuttoman hintainen.

Ympäriinsä voi hurautella myös hyvin erilaisilla lipuilla. Parasta on se, että pidempien aikojen lipulla (esim. viikkolippu) voi iltaisin ja viikonloppuisin ottaa mukaan ilmaiseksi yhden aikuisen ja kolme lasta. Useat tapahtumanjärjestäjät myyvät myös tapahtumiinsa lippuja, joihin kuuluvat joukkoliikennematkat tapahtumaan ja takaisin. Lopulta on kuitenkin todettava, että Berliinin joukkoliikenteen käyttö ei ole halpaa ja hinnat kallistuivat taas nyt elokuun alussa. Rahalleen saa kuitenkin vastinetta!

Yhden asian siirtäisin Helsingin metrosta Berliiniin: hissit kaikille asemille. Mitä siis voisimme lainata Helsinkiin? Yhtä upeaa metrolinjastoa voinee vain toivoa (vaikka lisää linjoja pitäisikin tietysti rakentaa). Onneksi vyöhykkeisiin perustuva hinnoittelu on jo tulossa. Ainakin oppia voisi ottaa kunnollisesta poikittaisliikenteestä, pitkiin raitiovaunureitteihin uskomisesta ja junien kunnollisista pyörävaunuista. Jo huomenna Helsinginkin metro voisi kulkea viikonloppuisin yömyöhään.