Kirjoitin edellisessä blogissani tämän viikon Euroopan parlamentin päätöksistä. Mainitsin, että lievä pettymys oli parlamentin virallinen kanta Turkin edistymisestä vuonna 2010. Miksi?

Päätöslauselmassa oli toki paljon hyviä asioita ja erityisesti tuotiin esille Turkissa edelleen vallitsevat epäkohdat. Päällimmäisenä kaikilla on tietysti mielissä lehdistönvapaus, kun ainakin 9 journalistia on viime viikkoina vangittu syytettyinä jonkinlaisesta osallisuudesta ns. Ergenekon-vallankaappausyritykseen. Tämä on huolestuttavaa myös senkin takia, että kyseistä vallankaappausta koskevaa oikeusprosessia on pidetty yhtenä mahdollisuutena tehdä Turkista demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi maa.

Pettymys on kuitenkin se, että päätöslauselmassa ei edes mainita sanoja ”EU-jäsenyys”. Tämä kuvaa sitä, kuinka huonosti jäsenyysneuvottelut edistyvät. Vaikka positiivista kehitystä on tapahtunut, yhtään uutta neuvottelulukua ei ole aikoihin avattu. Muutamat jäsenmaat, kuten Kypros ja Ranska blokkaavat monia lukuja poliittisista syistä. Tällä en siis tietenkään tarkoita, ettei Turkilta myös pidä vaatia muutoksia, kuten esimerkiksi satamien avaamista Kyproksesta tuleville tuotteille ja kurdien aseman parantamista.

EU:n ja Yhdysvaltojen merkitys Turkin ulkopolitiikalle on viime aikoina selkeästi vähentynyt. Tämä ei vielä tarkoita, että Turkki olisi jotenkin kääntynyt länttä vastaan. Mutta jos halutaan pitää Turkilla samat tavoitteet ulkopolitiikassa kuin EU:lla, kannattaisi EU:n osoittaa Turkille tarvitsevansa sitä. Turkki voi toimia esimerkiksi esikuvana nykyisille arabivallankumouksille.

Yksi tapa lisätä yhteenkuuluvuutta on liikkuvuuden edistäminen. Parlamentti toteaakin, että neuvoston olisi annettava komissiolle valtuudet aloittaa viisumikäytäntöä koskeva vuoropuhelu. Parlamentti kuitenkin äänesti kumoon vihreiden selkeämmän esityksen neuvotteluiden aloittamisesta nimenomaan viisumivapaudesta.

On myös huono, että meppien enemmistö sitoo viisumivuoropuhelun Turkin kanssa solmittavaan takaisinottosopimukseen, joka tekee Turkista tulleiden siirtolaisten palauttamisen helpommaksi, lähes automaattiseksi. Vihreät ovat kritisoineet takaisinottosopimuksia, koska ei ole tehty kunnon analyysia siitä, arvioidaanko takaisinottosopimuksen ollessa voimassa jokaisen yksilön tapaus kunnolla. Esimerkiksi turvapaikanhakijoita ei tule palauttaa maihin, joissa heidän oikeuksiaan voidaan loukata.