Kokoustimme eilen vihreiden Eurooppa-työryhmän kanssa ja keskustelimme valmistelemastamme huhtikuussa hyväksyttäväksi tulevasta EU-ohjelmasta. Olen aiemmin kirjoittanut omista lähtökohdistani ohjelmalle ja pyytänyt lähettämään kommentteja siitä, mihin EU:n pitäisi mennä.

Puolueen jäseniltä tullaan keräämään kommentteja eri tavoin: koko ohjelmaluonnoksesta (luultavasti helmikuun paikkeilla), muutamasta kiistanalaisimmasta visiosta ja luultavasti verkossa seurattavalla keskustelutilaisuudella.

Päädyimme pitämään ohjelman puoluevaltuuskunnan toiveiden mukaisesti lyhyenä. Paperi alkaa vastauksella kysymykseen ”mihin tarvitsemme EU:ta”. Millainen on tulevaisuuden EU ja mihin arvoihin sekä positiiviseen menneisyyteen unioni perustuu? Toiseksi vastaamme kysymykseen ”mitä”: mitkä asiat EU on saavuttanut vuosina 2019 ja 2030. Lopuksi esitetään visio EU:n rakenteellisesta muutoksesta kohti demokraattisempaa ja syvempää unionia.

Ohjelma tullee siis painottumaan lähinnä EU:n rakenteelliseen muutokseen, kun temaattiset kysymykset linjataan (tai ainakin tulisi linjata) muissa eri aihepiireihin syventyvissä puolueen ohjelmissa. Käymmekin läpi muut ohjelmat ja esitämme valtuuskunnalle muutoksia EU-tasoisista kysymyksistä näihin ohjelmiin, jos tarvetta on. Työryhmä voisi muutenkin toimia vihreille taustatyön tekijänä yksittäisissä EU-kysymyksissä, varsinkin näin vaalien alla herätelleen EU-keskustelua muun muassa blogikirjoituksilla.

Keskustelimme erityisesti muutamasta sisällöllisestä kysymyksestä, joista tullaan varmasti jatkamaan keskustelua jäsenistön kesken. Ensinnäkin: miltä näyttää EU, joka aidosti olisi demokraattinen parlamentaarinen olio? Lakkautaanko ministerineuvosto ja tehdään Euroopan parlamentista kaksikamarinen järjestelmä, jotta alueellinen edustavuus säilyy? Parlamentarismin hengessä lopetetaanko myös Eurooppa-neuvosto, joka edustaa presidentiaalista järjestelmää?

Toiseksi olemme keskustelleet paljon komiteoiden tulevaisuudesta. Voisiko kansalaisyhteiskunnan ja alueiden äänen saada tehokkaammin kuuluviin muuten kuin komiteoiden (kuten alueiden komitean) kautta? Lakkautetaan komiteat, mitä tilalle?

Puhuimme myös eritahtisuudesta. Pitääkö kaikkien EU-maiden syventää yhteistyötä ja luoda yhteisiä standardeja rinta rinnan vai kannatammeko sitä, että osa maista lisää yhteistyötään nopeammin? Ideaalina varmasti on, että kaikki pysyisivät samassa tahdissa, mutta varsinkin yksimielisyysvaatimusten aikana moni hyvä asia (kuten ajankohtaisena esimerkkinä transaktiovero) eivät voisi silloin toteutua. Jonkinasteista eritahtisuutta täytynee siis sietää.

Ainakin eurosta kaikilla tuntuu olevan mielipiteet. Entä EU:sta? Olisitko sinä valmis rakentamaan yllä esitetyn lailla koko päätöksentekojärjestelmän uudestaan?