Puheenvuoro puoluevaltuuskunnassa 17.6. hallitukseen menosta

Alkuun neuvoteltu tulos hallitusohjelmasta oli minulle järkytys johtuen aborttiselvityksistä, yliopistojen rahojen leikkauksista, 0,7-tavoitteen toteutumattomuudesta, tasa-arvoisen avioliittolain jättämisestä eduskuntaan ja 6+6+6-mallin ja ruuhkamaksujen puuttumisesta. Mitä tarkoittaa työurien pidentäminen: raippaa opiskelijoille?

Mutta ohjelmaesitystä enemmän lukiessani ja neuvottelijoiden yhteenvetoja kuullessani alkoi hyviäkin asioita ohjelmasta löytyä: perustoimeentulon parantaminen, opintotuen sitominen indeksiin (tosin vasta 2014!), transaktiovero, ihmisoikeuspoliittinen toimenpideohjelma, ILO:n alkuperäiskansasopimuksen rafifioiminen, kaupan ja kehityspolitiikan johdonmukaisuus, ei NATOlle, EU:n arktisen politiikan vahvistaminen, puolustusmäärärahojen lasku, turpeen verotus…Oppositioporukat eivät näytä myöskään kovin houkuttelevilta.

Vaakani kallistuu siis hallitukseen menon puolelle, mutta tiukoilla toimintatapaehdoilla. Olen kuitenkin valmis kuuntelemaan vielä vastakkaisia argumentteja.

Jos hallitukseen mennään, niin viestinnän on muututtava. Varsinkin tärkeimmissä kysymyksissä on tuotava hallituksen erimielisyydet ja muiden puolueiden lupauksien ja toimien erot esille julkisuuteen.

Erityisesti olen huolissani tulevan hallituskauden maahanmuuttopolitiikasta, joka on Päivi Räsäsen vastuulla. Ohjelmaluonnoksessa hyvää on EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan tukeminen, ilmastopakolaisuuden mainitseminen, säilöönoton vaihtoehtojen selvittäminen, rasismin vastainen työ ja Schengen-vapaudet. Huonoa on perheenyhdistämisen kiristäminen, kahdenväliset palautussopimukset (ns. takaisinottosopimukset), unionin rajavalvonnan ja hallitun maahanmuuton korostaminen sekä kerjäämiseen liittyvät lakimuutokset (ilmeisesti mahdollista järjestyslaissa). Näissä vihreiden tulee olla todella tarkkoja ja äänekkäitä inhimillisen linjan puolustajia.

Puolue tarvitsee hallitustaipaleella enemmän sisäistä kritiikkiä. Tässä puoluevaltuuskunnalla on merkittävä rooli: hallituspolitiikkaa on käsiteltävä joka kokouksessa poliittisten ohjelmien hyväksymisen ohella.

Lopuksi: hallituksesta pitää uskaltaa lähteä, jos eteen tulee meille mahdottomia asioita.

(Mitä muuta tarvitaan: rakentavaa EU-kritiikkiä, tiivistä yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa, rehellistä politiikkaa ja läsnäoloa nettikeskusteluissa. Lisää aiheesta täältä.)