Julkaistu myös Helsingin Vihreiden blogissa

Viime viikolla uutisoitiin, että Helsingin kaduille jalkautuvien lähityöntekijöiden toiminta uhkaa päättyä tämän vuoden lopussa. Näin on, sillä budjettiesitysten yhteydessä esiintyy lause, että ”käyttöbudjetista rahoitettujen määräaikaisten hanketyyppisten toimintojen päättyminen vähentää menoja 0,5 miljoonalla eurolla”. Sotelautakunta esitti jo omassa budjettilausunnossaan huolensa lähityön jatkumisesta.

Lähityö on todella arvokas matalan kynnyksen palvelu helsinkiläisille. Lähityöntekijät jalkautuvat kaduille, toreille ja puistoihin etsimään ja ohjaamaan avuntarvitsijoita sirpaloituneiden palveluiden piiriin. He ovat linkki kaupunkilaisten ja viranomaisten välillä. He auttavat ulkona asuvia tai ratkovat ristiriitoja naapurustossa. Esimerkiksi lähityöntekijät jalkautuivat Hietaniemenkadun palvelukeskuksen liepeille ja tilastoinnin mukaan häiriöt ovatkin vähentyneet. Tällaista ei saa aikaiseksi etäältä virastosta käsin!

Helsingissä on kuusi lähityöntekijää. Vuonna 2012 asiakkaiden kohtaamisia oli yli 30 000. He eivät auta vain heikoimmassa asemassa olevia, vaan he toimivat tiivisti myös asukasyhdistysten kanssa.

Tällaisesta toiminnasta säästäminen ei ole todellista säästämistä, vaan kustannusten, erityisesti inhimillisten, lisäämistä. Budjettineuvotteluissa päätettiin jättää sosiaali- ja terveyslautakunnan päätettäväksi 5,6 miljoonan euron ylimääräinen potti. Tästä voitaisiin nähdäksemme rahoittaa lähityön jatko.

Kyse ei ole pelkästään lähityöstä, vaan koko aluetyöstä. Aluetyön yksikköön entiseen sosiaalivirastoon koottiin yhteen vuonna 2011 muun muassa asukastalot ja lähityö. Vuonna 2012 työ on laajentunut esimerkiksi leipäjonoihin jalkautuvalla sosiaalityöllä, Kampin kappelin sosiaalityöllä ja matalan kynnyksen päiväkeskuksilla, kuten Itäkeskuksen Aurinkoisella Hymyllä, joka kuitenkin siirtyi muualle soteviraston perustamisen yhteydessä.

Kuten lähityössä (joka on osa aluetyötä) kyse on moniammatillista matalan kynnyksen toiminnasta, jossa helsinkiläinen kohtaa viranomaisen suoraan. Siinä kannustetaan kehittämään omaa kaupunginosaansa ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Asukastiloista saa apua ongelmien ratkomiseen ja siellä järjestetään alueen asukkaiden tarpeista lähtevää toimintaa.Tämä vähentää alueiden eriarvoisuutta. Esimerkiksi keskustassa aktiivisessa Betania-talossa järjestetään vauvaperheille säännöllisesti tapaamisia, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada vinkkejä vauva-arjesta selviämiseen.

Tällä hetkellä selvitetään, mihin sosiaalityön aluetyö sijoitetaan. Tätä onkin hyvä miettiä, jotta jalkautuminen kaupunkilaisten pariin ei ole irrallista, vaan luonteva osa koko viraston ja kaupungin toimintaa. Selvittää voi koko työn kehittämistarpeita, mutta selvitys ei saa tarkoittaa tämän työn lopettamista. Se tekisi myös tyhjäksi muuallakin tehdyn demokratiatyön. Todellisuudessa tarvitsemme vain enemmän tällaista ennakkoluulotonta toimintaa suoraan kaupunkilaisten kanssa.

Muut kirjoitukseni liittyen sosiaali- ja terveyslautakuntaan