Tänään tuli vietettyä taas päivää Säätytalolla tulisilla hiilillä. Muiden asioiden tapaan leikkauspaineiden alla oli kehitysyhteistyö, josta on tällä hallituskaudella leikattu jo 282 miljoonaa.

Saavutettu tulos on siis olosuhteisiin nähden kohtuullinen, sillä hallitus päätti ohjata kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön ja sen osana kansainvälisiin ilmastotoimiin. Jo hallitusohjelmassa luvataan hallituskauden puolivälistä alkaen varmistaa näillä tuloilla tie kohti 0,7-tavoitetta. Tänä vuonna odotetaan tuloja tulevan noin 75 miljoonaa.

0,7-tavoite on tärkeä monesta syystä. Ensinnäkin se on kansainvälinen sitoumus, jolla on vahva symboliarvo. Jos Suomella ei ole siihen varaa, niin kellä? Toiseksi vaikka välillä meitä kritisoidaan vain prosentteihin tuijottamisesta, niin se takaa myös sen, että tavoitellaan merkittäviä rahavirtoja kehitysmaihin. Tähän tietysti kriitikko vastaa, että kehitysmaista virtaa ulos 9 kertaa enemmän rahaa pääomapaon muodossa. Niinpä, tätäkin vastaan on samalla taisteltava, mutta avun tarve on edelleen voimassa.

Tähän saakka siis hyviä uutisia. Valitettavasti menopaineiden keskellä päätettiin leikkauslinjaa jatkaa kehitysyhteistyön kohdalla ja ottaa pois vielä 29 miljoonaa suunnitelluista määrärahoista vuonna 2015, 30,5 miljoonaa vuonna 2016 ja 32 miljoonaa vuonna 2017. Tämä tietää väistämättä leikkauksia jo suunniteltuihin toimiin, koska päästöhuutokauppatulojen varaan ei voi monivuotisia toimintoja suunnitella. Nyt saisivat leikkaukset jo riittää.

0,7:n saavuttaminen on siis kiinni nyt päästöhuutokaupan hinnan kehityksestä. Nyt se laahaa matalalla, mutta toivotaan myös tästäkin syystä, että tänä keväänä saadaan EU:ssa aikaan päätöksiä, joiden ansiosta hinta lähtisi nousuun.

Vuoden päästä on siis syytä palata kehysriihessä asiaan, kun tiedetään, miten päästöhuutokauppa on kehittynyt. Silloin päätetään, kuinka hyvin Suomi lopulta selviää 0,7-tavoitteen kanssa vuonna 2015.