Tänään Kalastajatorpalla oli koossa kansainvälinen yhteisö pohtimassa sitä, miten kehitystä edistetään ja mitataan vuosituhattavoitteiden ja vuoden 2015 jälkeen (ns. Post 2015-prosessi).

Suomi on koordinoinut YK-järjestöjen kanssa yhtä yhdestoista globaalista konsultaatiosta, joilla on tarkoitus valmistella sitä, mitä kehitykseltä halutaan tulevaisuudessa. Tässä konsultaatiossa on Panamassa, Indonesiassa ja Helsingissä keskitytty siihen, miten konfliktit, väkivalta ja luonnononnettomuudet tulisi näkyä uusissa kehitystavoitteissa, jotka korvaavat vuosituhattavoitteet.

Aihe on todella tärkeä, sillä monin puolin hyvistä (kuten käytännöllisyyden ja mitattavuuden osalta) vuosituhattavoitteista puuttuu rauha. Se ei näy myöskään kestävän kehityksen käsitteessä, vaikka eihän voi olla kehitystä ilman rauhaa ja rauhaa ilman kehitystä! Onkin käynyt niin, että ns. hauraissa valtioissa vuosituhattavoitteita ei ole saavutettu.

Keskustelu oli laveaa niin kuin tietysti on puhuttaessa maailman kehityksestä. Turvallisuuteen liittyy todella paljon aina luonnonresursseista kotona tapahtuvaan väkivaltaan. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan sopia mistään selkeästä mittarista, vaan kasvattaa halua ja yhteistyötä siinä, että ylipäänsä turvallisuus ja vapaus pelosta näkyisivät kehityskeskusteluissa. Erityistä huomiota kaipaavat naiset, lapset ja muuten helposti heikompaan asemaan joutuvat ryhmät, kuten vammaiset (vaikkakin kokouksessa todettiin, ettei pitäisi alistaa ryhmiä kutsumalla niitä sanalla ”vulnerable”, mitä mieltä olet?). Kaiken taustalla pitää olla ihmisoikeudet.

Päivän ehkä suorimman ja rohkeimman puheenvuoron piti OECD/DAC:n johtaja Erik Solheim, joka muistutti, että pitää laittaa vastuuseen myös sotien varsinaiset aiheuttajat.

Loppujen lopuksi ei ole syytä odottaa vuotta 2015, vaan pitää rauha kehityspolitiikan keskiössä nyt. Huomenna julkaistaan muuten uusin Human Development Report.

Rauhaa, kuten eräs viisas vihreiden kansanedustaja sähköpostinsa päättää.