Lupasin kirjoittaa enemmän joulukuun Euroopan parlamentin tärkeästä päätöksestä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta. Euroopan parlamentti äänesti silloin sovusta, johon oli päästy neuvoston kanssa.

Lissabonin sopimuksen mukaan miljoona kansalaista voi tehdä komissiolle aloitteen. Teoriassa edustuksellinen eurooppalainen demokratia täydentyy osallistavalla demokratialla. Jotta tämä ei olisi pelkästään EU-oppikirjojen teoriaa, ovat kansalaisjärjestöt ja mepit tehneet koko viime vuoden ajan hartiavoimin töitä saadakseen kansalaisaloitteesta todella toimivan. Erityisen aktiivinen on ollut vihreä meppi Gerald Häfner, joka sai neuvoteltua neuvoston kanssa useista aloitetta demokratisoivista piirteistä.

Vasta muutama kuukausi sitten avoinna oli vielä useita perusasioita: mikä on minimimäärä maita, joista allekirjoittajia pitää tulla, miten allekirjoittajan henkilöllisyys tarkistetaan, minkä muotoinen aloitteen pitää olla, mitkä ovat komission velvollisuudet tutkia ja edistää aloitetta jne.?

Lopputuloksen voi sanoa olevan hyvä tavalliselle eurooppalaiselle: nyt me voimme alkuperäistä suunnitelmaa helpommin esittää aloitteita uusista EU-laeista tai EU-lakimuutoksista. EU-tutkimuksen johdantokurssilla opittu komission yksinvalta EU:n agendan määrittelyyn ei pidä enää paikkansa. Kansalaisaloitteen (joka ei suoraan etene käsittelyyn) lisäksi myös neuvostolla ja parlamentilla on tietyillä aloilla aloitemahdollisuus Lissabonin sopimuksen jälkeen.

Parlamentin onnistumisia sovussa neuvoston:
-aloitteen ei tarvitse olla valmista lakitekstiä
-allekirjoituksia voi kerätä myös sähköisesti
-allekirjoittajien vähimmäismäärä riippuu maan koosta (muuten suurissa maissa tarvittavan määrän kerääminen olisi ollut liian vaikeaa)
-allekirjoittajia tarvitaan vain neljännesosasta jäsenmaita
-komissio tarjoaa nettisivun aloitteiden rekisteröinnille
-aloitteen pätevyys (eli sitä, voiko se edetä komission käsittelyyn) arvioidaan heti allekirjoittamisen keräämisen alkuvaiheessa Näin ei mene sadat tuhannet allekirjoituksen hukkaan, kuten komission alkuperäisessä ehdotuksessa.
-aloitteen tekijöillä on mahdollisuus järjestää kuulemistilaisuus Euroopan parlamentissa
-Komission on otettava aloitteen tekijät vastaan. Komission on vastattava julkisesti, miten aloitetta aiotaan edistää. Mikäli aloitetta ei edistetä, on siihen annettava syyt.

Suurin täytäntöönpanon haaste onkin juuri komission käsittelyssä. Jos siellä ei suhtauduta aloitteiden arviointiin ja edistämiseen kunnianhimoisesti, petetään ihmisten toiveet demokratian kehittymisestä osallistavamman suuntaan. Tällöin ei ainakaan voida odottaa ihmisten EU-innon yhtään kasvavan.

Monet varmaan jo haaveilevat kansalaisaloitteesta, joka lopettaisi parlamentin kuukausittaiset kalliit ja aikaa vievät vaellukset Strasbourgiin. On ikävä kyllä pakko todeta, että mikäli aloite suoraan esittää muutoksia perussopimuksiin (mitä Strasbourgin lopettaminen parlamentin kokoontumispaikkana tarkoittaisi), ei sitä käsitellä. On kuitenkin mahdollista, että tätä kohtaa voidaan haastaa vielä. Jos miljoona kansalaista jotain vaatii ja komissio ei tätä edistä, on asia kuitenkin vakaasti poliittisella agendalla, jolloin muut tahot voivat sitä paremmin ajaa.