Euroopan parlamentti hyväksyi tänään mietinnön arktisen alueen politiikasta. Päätös oli sikäli merkittävä, että parlamentti korostaa alkuperäiskansojen oikeuksia aikana, jolloin kiinnostus luonnonvaroihin jyrää tällä politiikan alalla. Parlamentti puolustaa muun muassa alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin elintapoihin ja toisaalta mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.

Mepit myös vaativat arktisen alueen maita hyväksymään YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (vuodelta 2007) ja näitä maita sekä jäsenmaitaan ratifioimaan ILO:n yleissopimuksen 169. Suomi ei ole 169:a ratifoinut, koska se takaisi saamelaisten maaoikeudet. Fennoskandian maista sopimuksen on ratifioinut ilmeisesti vain Norja. Tämä tilanne ei voi enää jatkua.

Vihreät onnistuivat saamaan myös sen läpi, että parlamentti vaatii EU:ta edistämään erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen oikeuksia. Suomen politiikalle merkittävää on myös kannustaminen sitoutumaan neuvotteluihin, joiden lopputuloksena olisi uusi saamelaissopimus (joka myös todella ratifioitaisiin). Meneillään ovat neuvottelut saavat siis näin parlamentin tuen.

Oli kiinnostavaa jälleen kerran seurata, miten yhteinen kanta muodostuu eri ryhmien aloitteiden ja neuvottelujen kautta. Vihreät esittivät ulkoasiainvaliokunnassa, että arktisen alueen luonnonvarojen käytölle asetetaan moratorio. Tämä purettaisiin vasta sitten, kun alueen kestävästä käytöstä on sovittu kansainvälisellä sopimuksella, joka nojautuu tieteelliseen tutkimukseen. Moratoriota tuki alussa lähinnä vain vasemmisto ja muut kavahtivat kauhusta. Erinäisten neuvonpitojen jälkeen lopulliseen tekstiin onnistuttiin kuitenkin saamaan muotoilu, jonka mukaan ”ennen alueen massiivista hyödyntämistä tulee selvittää alueen kestävää käyttöä kansainvälisen sopimuksen puitteissa”. Kuulostaako etäisesti moratoriolta?