Tällä viikolla tarkastellaan mm. tämän kevään Unkarin puheenjohtajuuskauden toimintasuunnitelmaa, menneen Belgian puheenjohtajuuskauden tuloksia (kiintoisaa on se, että koko kaudella Belgia ei saanut valittua omaa hallitustaan, jonkinlainen suoritus sekin), potilaiden oikeuksista hakeutua hoitoon ulkomaille, EU:n ja Serbian suhdetta, EU:n jälleenrakennustoimia Haitissa, EU:n sisäisiä adoptioita, Liettuan homojen oikeuksia, Tunisian todella kiintoisaa tilannetta ja Etelä-Sudania.

Esityslistalla on myös erittäin merkittävä puitesopimus Libyan kanssa, johon liittyy muun muassa Libyan kautta tulevien siirtolaisten asema. Vihreät ovat kritisoineet sitä, että sovitaan turvapaikanhakijoiden palauttamisesta Libyaan, kun maa ei ole vielä allekirjoittanut Geneven pakolaissopimusta. Tätä tulisi vaatia, ennen kuin sopimus allekirjoitetaan. Muuten palautettujen pakolaisten asemaa ei voida taata.

Ulkopoliittisista aiheista mielenkiintoinen on myös torstaina käytävä keskustelu Mustanmeren alueesta. EU:lta puuttuu kokonaisvaltainen strategia, miten aluetta tulisi käsitellä. Kyse on kuitenkin merkittävä alueesta, jossa sijaitsee muun muassa Georgiasta irtautunut Abhaasia, ikuisia jäsenyysneuvotteluja käyvä Turkki ja aina parrasvaloissa oleva Venäjä.

Torstaina keskustellaan Mustanmeren lisäksi parlamentin kannasta EU:n arktiseen politiikkaan. Vihreät ovat onnistuneesti saaneet lisättyä mietintöön paljon vaatimuksia alkuperäiskansojen oikeuksista. Tämä on hyvä, sillä viime aikoina on ollut näkyvillä, että 80 – 90 -lukujen vaihteen alkuperäiskansojen oikeuksia korostanut arktispolitiikka on väistynyt luonnovara-diskurssin tieltä. Kirjoitan tästä tarkemmin torstain jälkeen, mutta yksi merkittävä kysymys on se, rauhoitetaanko alueen luonnonvarojen käyttö ennen kuin arktisen alueen kestävät hyödyntämismahdollisuudet on kunnolla tutkittu.

Ulkopoliittisesti kuuma aihe on myös tietysti Valko-Venäjä, jossa vaalien jälkeisissä mellakoissa oppositio nujerrettiin voimakeinoin. Asia on myös tämän viikon Strasbourgin esityslistalla. EU:n tulisi asettaa viisumikielto Lukashenkolle ja korkeimmille virkamiehille, kuten vuosina 2006-2008. EU:n ei tulisi laittaa päätä pensaaseen, vaan kieltää vaalitulosten oikeudellisuus eli kieltää Lukashenkon asema Valko-Venäjän johtajana.