Puheenvuoro finanssi- ja rahapolitiisesta ohjelmasta puoluevaltuuskunnassa 25.11.2012 

Linjapaperiluonnoksessa puhutaan hyvin puhutaan finanssipolitiikan demokratisoimisesta EU-tasolla parlamentin valtaa kasvattaen. Rahapolitiikan puolella puhutaan hyvin avoimuudesta. Mutta miksi rahapolitiikan demokratisoiminen on tabu? Onko oikea tie todella antaa EKP:lle lisää tehtäviä? Luotammeko Trichet’n tyyppisiin hahmoihin?

Linjapaperissa olisi sanottava suoraan, että pääomamarkkinoiden lyhytaikaiset spekulaatiot järisyttävät järjestelmää.

Mielestäni myös liian suuret pankit ovat liian suuri riski (too big to fail) järjestelmän vakaudelle.

Oliko syy, miksi globaaleja kysymyksiä, kuten veroparatiiseja transaktioiden keskuksina ja siirtohinnoittelun ongelmia, ei käsitellä? Tähän liittyen pitäisi käsitellä pankkisalaisuuden purkamista ja tiedonvaihtoa.

Rahoitusmarkkinaverokohtaa on muokattava (”vero toteutettava mahdollisimman laajasti”), kuulostaa nyt liikaa Kokoomuksen kannalta. Me halutaan kuitenkin kokeilla sitä pienemällä (EU-)alueella, vaikka tietysti laajempi vero olisi aina parempi.

Paperiin olisi voinut kirjata, että rahoitusmarkkinavero on parempi kuin FAT (financial activity tax) eli finanssitoimintavero, joka perustuu pankkien voitttoihin.

Voisi olla myös kannattaa varjopankkien (eli pankkitoiminnan tyyppinen toiminta tahoissa, joita ei pankkien tapaan valvota, mm. hegderahastot) avaamista. Euroopan parlamentti on antanut hiljan kantansa tästä.