Kirjoitin aiemmin seuraavan sotelautakunnan asioista jo paperittomien yhteydessä. Asialistalla on myös monia muita asioita, kuten järjestöavustusten periaatteet. Tärkeimpänä kuitenkin terveyskeskusverkko, josta valtuusto on meiltä vaatinut tulevia suuntalinjoja

Pöydällä oleva esitys on siinä mielessä edistysaskel, että se on kaukana on alkuvuoden kohu-uutisista vain neljästä suurterveysasemasta, joita tukisivat ”terveyskioskit”.

Esityksenä on, että ”keskusterveysasemamallista luovutaan ja sen sijaan kehitetään
yhtenäistä sosiaali- ja terveydenhuollon integraation huomioon ottavaa terveysaseman toimintamallia.”

Tärkeintä on mielestäni lähestyä asiaa palvelut edellä: mitä palveluja ihmiset (ja ketkä) tarvitsevat lähellä kotiaan, mitkä riittävät hyvien liikenneyhteyksien päähän (esimerkiksi harvemmin käytettävät palvelut) ja mitkä palvelut voidaan tuoda joko kotiin tai enemmän sinne, missä ihmiset jo ovat (esimerkkinä terveyskioskit). Esimerkiksi neuvolan tulee olla melko lähellä, sillä tietyssä vaiheessa elämässä siellä on käytävä usein.

Toisaalta nyt meillä on ainutlaatuinen tilaisuus yhdistää sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten Kalasataman uudessa terveyskeskuksessa tullaan tekemään. Terveyserot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi, jolloin ei voi enää kääntää selkää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeydelle. Siksi on myös hyvä, että virasto esittää, että terveysasematoiminnasta erillisen perhekeskustoimintamallin valmistelu aloitetaan. Tämän tulee toteutua ripeästi.

Muuten selvityksen suurimpana ongelmana on nimenomaan se, ettei sitä ole valmisteltu selvittäen samalla sosiaalipuolen verkkoa ja sen integrointia. On vaikeaa sitoutua terveyskeskusten määrän pienentämiseen tiettyyn lukuun (nyt esityksenä on alle 20 asemaa vuonna 2025, kun nyt niitä on 25 kpl), jos samalla ei mietitä, mitä (osin sosiaali)palveluja voidaan lähemmäs ihmisiä jättää. Ja mitä voidaan viedän esimerkiksi ikäihmisten koteihin. Näen ainakin tässä vaiheessa esimerkiksi, että keskusta on turhan suuri alue vain yhdelle keskusasemalle.

Terveyslautakunta päätti vuonna 2005, että terveysasemien lukumäärää vähennetään 30:stä 20:een vuoteen 2020. Siksi esimerkiksi Koskelan terveysasema yhdistettiin Oulunkylään, jonka bussiyhteyksistä on jonkin verran valitettu. Nyt on siis kyse myös tämän linjan tarkistamisesta.

Hyvää esityksessä on se, että iltavastaanottoja kokeillaan, jotta erilaisissa elämäntilanteissa olevat pääsevät helposti hoitoon. Myös Terveyspysäkki-toimintaa jatketaan Itäkeskuksessa. Voisiko sitä laajentaa myös muualle?

Ottaisin mielellään kaupunkilaisten ajatuksia vastaan: mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ja mitkä riittävät vähän kauemmaksikin (jos sinne pääsee joukkoliikenteellä helposti). Entä onko tärkeämpää, että palvelut ovat lähellä vai samassa paikassa, niin ettei tarvitse asioida eri paikoissa? Jos katsoo vaikka Koskelan terveysaseman tapausta: oliko oleellisempaa, että korvaava paikka löytyi suhteellisen läheltä vai olisiko riittänyt, että esimerkiksi hyvien yhteyksien päässä, mutta kauempana olevaa Kallion terveysasemaa olisi laajennettu ottamaan vastaan enemmän potilaita esimerkiksi iltavastaanoton kautta?

Muut kirjoitukseni liittyen sosiaali- ja terveyslautakuntaan