Tee meni väärään kurkkuun, kun luin Keskustaopiskelijoiden (KOL) kannanottoa tämänpäiväisistä yliopistolakimielenosoituksista (”KOL:n Kurvinen: Yliopistolain vastaiset mielenosoitukset ovat naurettavia”).

KOL:n mukaan ”tänään 19.2. muutamilla yliopistopaikkakunnilla järjestettävät mielenilmaukset uutta yliopistolakiesitystä vastaan ovat perusteettomia” ja ”valtioneuvoston hyväksymän lakiesityksen takana on laajasti koko suomalainen ylioppilasliike.” Nämä ovat aikamoisia väitteitä.

En flunssan takia päässyt osallistumaan tempaukseen, mutta en voi pitää perusteettomina mielenosoituksia, joissa vaaditaan yliopistolaisille itselleen enemmistöä yliopistohallitukseen, kolmikantaisen kollegion valintaa edustuksellisesti nykyisenlaisesti, kolmikantamallin toteutumista yliopiston sisäisessä päätöksenteossa kaikilla hallinnon tasoilla, laadullisia kriteereitä rahanjaossa, maksutonta koulutusta ja tutkimuksen vapautta.
Koko suomalainen ylioppilasliike ei voi olla nykyisen lakiesityksen takana jo siitä syystä, että kaikkia yliopisto-opiskelijoita edustavan Suomen ylioppilaskuntien liiton linjapaperin mukaan SYL kannattaa yliopiston sisäisten ryhmien enemmistöä yliopiston hallituksessa. Jos jotkut tärkeissä päättävissä elimissä olleet ovat yksityisesti muuta tukeneet, niin se ei tarkoita koko opiskelijakentän tukea.

KOL tuo myös esille, että ” tuntuu oudolta ja jopa naurettavalta se, että vasta nyt tietyt tahot opiskelijakunnissa ja yliopistojen henkilökunnassa ovat heränneet tilanteeseen.” Ajoitus on toki myöhäinen ja lakiin on äärimmäisen vaikea tehdä tässä vaiheessa muutoksia. Mutta en pidä sitä naurettavana, että kun opiskelijat ovat perinteisin kanavin yrittäneet kaksi vuotta muokata lakia paremmaksi juurikaan siinä onnistumatta, niin turhautuminen kasaantuu tässä vaiheessa.
(Viime vuonna esimerkiksi ViNOssa pidimme teemaa uupumatta esillä.)