Toinen kaupunkipolitiikan luentojen innoittama teema on joutomaat. Omassa lapsuudessani Kampissa oli vielä rakentamatonta joutomaata, joka oli seikkailujen kohde lapsille. Joutomaat tuovat tilaa hengittää kaupungissa.

Ei ole kovin poliittisesti korrektia ylistää joutomaita ja niiden lämmöllä muisteleminen perustuukin omalta osaltani paljolti nostalgiaan. On selvää, että kaupungit tulee rakentaa nykyistä huomattavasti tiiviimmin, jotta voidaan esimerkiksi vähentää liikenteen tuomia saasteita. Ihmisten hyvinvoinnin ja ilman puhtauden takia tarvitaan kuitenkin myös viherkeitaita. Osan näistä viherkeitaista voisi jättää hoitamattomaksi alueeksi, joka tavallaan toimisi joutomaana. Joutomaat voivat tuntua pelottavilta säännöllisyyteen tottuneille kaupunkilaisille. Tästä huolimatta ehkä me tarvitsemme joutomaita, jotka muistuttavat seikkailusta ja edustavat lepoa säännöistä sekä kontrolloimatonta mielikuvitusta?