Keskustelu kauppojen aukioloajoista on laantunut hetkeksi, mutta lisää on toivottavasti tulossa. Esillä on ollut se, että alle 400 nelimetrin kaupat saisivat olla aina auki ja muut tietyn ajan myös sunnuntaisin. Nykyisin yli 400 neliömetrin kaupat eivät saa olla auki sunnuntaisin, paitsi tietyn ajan vuodesta.

Esillä ollut esitys ei ole mielestäni laisinkaan hyvä. Viime aikoina kauppa on keskittynyt suuriyksiköihin, mihin tulisi puuttua kaavoituksen keinoin. Kun ympäristöministeriö kokosi vireillä olevat kauppakeskushankkeet, se sai luvuksi lähes pari sataa (Talouselämä 22.9.). Nyt kaupan aukioloaikasäädöksiä uudistettaessa olisi entistäkin tärkeämpää suosia pieniä kauppoja, eikä mennä päinvastaiseen suuntaan.

Suurten kauppojen sijoittumista yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle tulisi siis suitsia kaavoituksen keinoin, mutta myös aukiolosäädösten avulla. Jotta ihmisten ei tarvitsisi huristella autolla kauppaan, on pieniä lähikauppoja tuettava aukiolosäädöksillä.

Tästä johtuen suurten kauppojen ei tulisi olla auki sunnuntaisin. Keskustelussa unohdetaan usein, että suuria kauppoja on myös asuinkeskustoissa ja nämä kaupat tappavat pienemmät kaupat, jotka eivät pysty niille kilpailemaan. Jos halutaan elävöittää katukuvaa kivijalkakaupoilla, ei tule myöskään keskustoissa oleville kaupan suuryksiköille antaa kilpailuetua. Toisin sanoen pelkästään keskustojen ulkopuolella oleviin automarketteihin puuttuminen ei riitä.

Haluaisin myös, että edes jokin päivä viikosta pysyisi jossain määrin kulutusrumban ja kiireen ulkopuolella. Jos kaikki kaupat ovat auki, alkaa sunnuntai muuttumaan arkipäiväksi, koska tarvitaan myös työntekijöille tukipalveluja, kuten lastenhoitoa. Kohta sunnuntaita ei pysty erottamaan muista päivistä.

En myöskään näe, miksi kauppojen pitäisi olla yöllä auki. Ymmärrän toki ihmisten kaipuun vapauteen ja siihen, että kaupasta voisi hakea puuttuvia asioita milloin vaan. Minusta ei kuitenkaan ole oikein pakottaa yhä enempää ihmisiä yötöihin.