Julkaistu Aamulehdessä 7.12.2008
Aamulehdessä on keskusteltu korkeakoulutuksen lukukausimaksuista. Jussi Kivistö kirjoitti koulutuksen verrattain heikosta julkisesta tuottoasteesta sekä julkisen sektorin suuresta osuudesta suomalaisen korkeakoulutuksen rahoituksessa (AL 11.11.). Heikki Siikaniva kannatti maisteriverojärjestelmän tuomista Suomeen sekä porrastettuja
lukukausimaksuja korkeakouluopiskelijoille alkuperämaan mukaan (AL 13.11.).

Molemmat kirjoittajat pitivät epätasa-arvoisena nykytilannetta, jossa koulutuksen
maksuttomuudesta huolimatta akateemisten vanhempien lapset hakeutuvat korkeakoulutukseen muita ryhmiä huomattavasti yleisemmin. Tällöin matalasti koulutetut joutuvat maksamaan korkeakoulutettujen opinnoista veroissaan.

Kysymyksessä on perustavanlaatuinen näkökulmaero koulutuksen merkitykseen yksilölle ja yhteiskunnalle. Koulutuksen rahoitus ei ole nollasummapeliä eri väestöryhmien välillä sen enempää kuin terveyspalveluiden, sosiaalipalveluiden kuin
kulttuuripalveluidenkaan rahoitus. Koulutuksen arvo – yksilölle tai yhteiskunnalle – ei ole
mitattavissa vain rahassa.

Jos korkeakoulutukselle asetetaan hintalappu, se muuttaa väistämättä myös koulutuksen
luonnetta. Opiskelijasta tulee asiakas, korkeakoulusta palveluntarjoaja. Opetuksen ja tutkimuksen, tieteenalojen ja yksittäisten koulutusohjelmien arvo määräytyy yhä enemmän niiden markkina-arvon mukaan. Tämä on surullinen kehityssuunta akateemisen sivistyksen kannalta.

Koulutusseteleistä ja stipendijärjestelmästä on helppo hankkiutua tarvittaessa eroon,
jolloin jäljelle jäävät pelkät lukukausimaksut. Vaikka korkeakoulutuksen nykytilanne eri
sosiaaliryhmien välillä on epätasa-arvoinen, tilanne ei ainakaan paranisi Siikanivan
ehdottamien porrastettujen lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. Isossa-Britanniassa
tehdyn tutkimuksen mukaan korkeakoulutukseen hakemattomista oppilaista kaksi kolmasosaa mainitsi lukukausimaksuista koituvan velkataakan valintansa syyksi.

Lukukausimaksut eivät todennäköisesti houkuttele ulkomaisia opiskelijoita Suomeen. Tästä on empiiristä näyttöä mm. Tanskasta, jossa kansainväliset opiskelijavirrat heikkenivät lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. Ylioppilaskuntien Suomessa teettämän kyselyn mukaan 60 prosenttia kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista ei olisi tullut maahan opiskelemaan, mikäli tutkinto olisi ollut maksullinen. Korkeakoulujen
vetovoimaan vaikuttavat myös niiden opetuksen ja tutkimuksen laatuun liittymättömät tekijät, kuten etäisyys kasvukeskuksista ja opetettavat tieteenalat.

Koulutuksella on itseisarvo, josta ei kannata luopua lyhytnäköisten taloudellisten
tuottojen vuoksi. Innovaatiot voivat olla korkeakoulutuksen ja tutkimuksen sivutuote, ei
päämäärä. Luovat ideat eivät synny pakosta ja velkataakasta vaan ajasta ajatella. Jos suomalainen kilpailukyky halutaan tuhota, varmin tapa on poistaa maksuttomuus.

Laura Nordström
ViNOn puheenjohtaja
Helsinki

Touko Apajalahti
ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen
Tampere